Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tanssiteatteri Eri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tanssiteatteri Eri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kaksi epätavallista teatteri-iltaa

Sekä viime että edellisenä perjantaina suunnistin teatteriin. Ensin näin täysin uusitussa Turun kaupunginteatterissa sen Sopukka-nimisellä näyttämöllä E.L. Karhun (e Emilia Pöyhönen) Prinsessa Hamletin nukketeatterisovituksena. Se on yhteistuotantoa Aura of Puppets -ryhmän kanssa. Tuloksena on näytelmä "mielen paloista, peloista ja syvyyksistä".

Sain viime tingassa Turun Teatterikerhosta lipun esitykseen.  Itse näytelmästä tiesin vain sen, että sovitus on nukketeatteriversio ja esittäjät ovat mestarillisia. Heidän taidoistaan vakuutuin taannoin, kun näin Erittäin hyvä ystäväni Paroni von Münchhausen
-esityksen. Totta kai kirjoitin siitä blogijutun.

Vasta Prinsessa Hamletin nähtyäni rupesin selvittämään, mitä tietoja itse näytelmästä löytyy. Nettihauillahan niihin osuu. Q-teatterissa kohahduttaneesta esityksestä on tarjolla useita mainintoja. Muun muassa Helsingin Sanomissa 8.3.2017 Maria Säkö ilmoittaa jo otsikossa, että "Emilia Pöyhönen kirjoitti Hamletista prinsessan, koska naisten hulluus on yhtä tärkeää kuin miesten".

Turun Sanomissa 18.2.2017 Outi Lahtinen puolestaan kysyy:
Kun prinssi Hamlet kirjoitetaan, sanotaan ja näytellään prinsessa Hamletiksi, mikä muuttuu? Q-teatterin Prinsessa Hamletissa paljon on toisin.
Toisaalta tarina ei ehkä välttämättä sittenkään ole muuttunut, vaan kääntynyt, kiertynyt tai asettunut eri asentoon. Silti Hamletilla on edelleen vakavia ongelmia itsensä, perheensä, asemansa ja ympäröivän maailman kanssa. Kuolemanvakavia.
 Olisinpa lukenut näitä juttuja ennakkoon! Monesti olen näet hypännyt esitysten kyytiin ihmeemmin valmistautumatta ja silti ainakin kuvitellut nappaavani kiinni näytelmän sanottavasta. Nyt kävi huonosti. Ensimmäisen näytöksen seurasin ihmeissäni nukettajien taidokasta työskentelyä kookkaiden nukkiensa kanssa, mutta en tajunnut lainkaan, mistä on kyse. Samoin tuntui olevan vieressäni istuvan laita, kun väliajalla pääsimme juttusille. Toisen näytöksen mittaan kapusin pikku hiljaa kärryille, vaikken sinne kunnolla päässyt koko pitkän esityksen mittaan: liki kolme tuntia väliaikoineen. Kaiken kukkuraksi palelin. Komeasti korjatussa teatteritalossa toimii myös ilmastointi niin tehokkaasti, etten lyhythihaisessa puserossa ja kevyessä toppaliivissä pysynyt riittävän lämpimänä.

Pari iltaa sitten Turun teatterikerhon kautta lippunsa varanneet näkivvät Tanssiteatteri Erissä esityksen nimeltä Sata lasissa - Rakkauden viiltoja. Pääsylipun ohessa sain hyppysiini sekä ohjelman että Tommi Kinnusen kirjasen, johon präntättyjen tekstien pohjalta Eeva Soini ja Lassi Sairela ovat luoneet koreografiat. Yhteistyö kirjailijan kanssa mainitaan tanssiteatterin uudeksi aluevaltaukseksi.

Ihmisen elämänkaari lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen kattavat riemastuttavasti ensimmäisen näytöksen. Tarinat puhuttelevat sekä ääneen että koreografisesti tulkittuina. Väliajan jälkeen seuraa pohdintaa harmaantuvista yli viisikymppisistä. Sivustakatsojan ääntä kuunnellaan tovi. Sitten edetään vanhuuteen ja leskeyteen, kunnes lopulta riemuitaan 100-vuotisynttäreillä. Juhlavuoden tapahtumia koko esitys.

Samoin kuin Prinsessa Hamletin nukketeatteriversiossa myös tanssiteatterissa esittäjien taidokkuus vetoaa vahvasti katsojaan. Erin esityksessä nautin puhe- ja musiikkiosuuksista yhtä lailla kuin huikaisevan ilmeikkäistä tansseista. Kaiken ikäiset ihmiset saavat oivan luonnehditansa paitsi tekstein myös koregrafisin elementein. Tällä kertaa pysyin hyvin kyydissä tarinan vaihtuvissa käänteissä...

Mainio ilta, jonka päätteeksi aplodeja läpsytettiin niin, että esittäjät saivat kirmata useaan kertaan kumartelemaan ja kiittämään omasta puolestaan. 

PS Harjoitusvaiheesta löysin tämän videoklipin. Suosittelen.

torstai 28. syyskuuta 2017

Rosa Liksom, Everstinna ja Naisten pankki

Naiset yhdistävät voimansa. Eilen illalla Tanssiteatteri Erin tiloissa Turun Yliopistonkadun varrella oli tarjolla tilaisuus, jossa luvattiin koettavaksi lyhyt tanssiesitys sekä Rosa Liksomin haastattelu livenä tuoreesta Everstinna-romaanista. Paikalle pölähdin minäkin, onneksi, ja tungin mielelläni lippaaseen 30 euron roponi hyvän asian edistämisen tarpeisiin. Mainittavaa on sekin, että tapahtuman järjesti Kirkon Ulkomaanavun osana toimiva Naisten Pankki. Vuoden 2017 kiertueen teemana on Lue naiselle ammatti.Teeman mukainen kahdeksan paikkakunnan kiertue toteutetaan Rosa Liksomin, Like-kustantamon ja Suomalaisen Kirjakaupan kanssa. 
Alkajaisiksi jo eteisessä oli tarjolla isot pinot punakantisia romaaneja. Hyvissä ajoin ennen iltakuutta myös kirjailija ilmestyi paikalle ja huikkasi, että hän voisi saman tien ruveta piirtelemään omistuskirjoituksia opuksiin, joihin sellaista haluttiin. En halunnut, koska ehdin jo ostaa e-kirjan ja lukeakin sen. 

Salissa nautittiin ensimmäiseksi tanssista. Taidokas sooloesitys pohjautuu James MacNamaran omaan koreografiaan. Linkki vie kuvaan brittimiehestä. Hyvä niin, sillä en tohtinut häiritä tanssia kameralla. Vasta kun tanssilattialle kannettiin rekvisiittaa Rosan haastattelua varten, virittelin puhelimeni kuvauskuntoon. Jälki ei ole hääppöistä. Otoksesta näkee kuitenkin sekä haastateltavan, Rosa Liksomin, että haastattelijan, Riitta Monton. Hän on Turun Sanomien päätoimittaja.

Hyvin oli esityöt tehty, sillä yleisö sai kysymyksin ohjailluin vastauksin kuulla kiinnostavia seikkoja Everstinnan syntyvaiheista ja myös kirjailijasta itsestään. Vuosikausia jatkui perehtyminen 1920 - 30-lukuihin lukemalla tutkimuksia, eläkertoja, muisteluksia, lehtikirjoituksia... Natsismi oli se, joka pakotti kirjailijan pohtimaan, mistä se syntyy ja miten se ilmenee. Kaiken luetun sulattaminen fiktiiviseen romaaniin mietyttää kirjailijaa yhä, koska hän kysyi meiltä kirjan lukeneilta, pukkaako tarinasta esiin luettu tietämys. Ei pukkaa, vastasimme.

Saatiin paljon valaisua sille, kuinka kirjailijalle lapsesta asti tuttu opettaja Annikki Kariniemi naapurikylästä ja tämän vanha aviomies eversti Oiva Willamo suorastaan tarjoutuivat keskushahmoiksi. He olivat aikoinaan Rovaniemellä äärioikeistolaista kermaa. Kirjalijan isona urakkana oli luoda oma fiktionsa sille perustalle, jonka faktat tarjosivat. Työ on kysynyt pelottomuutta, ronskiuttakin, jotta on saanut häpeilemättä sanoiksi kaiken sen, mikä pahimmillaan ilmenee väkivaltana pariskuntien kesken kaikkialla maailmassa ja mikä yhteiskunnallisena liikehdintänä näyttäytyy natsismin kaltaisena. Niissä kummassakin ihmisen lajityyppillisten ominaisuuksien pimeimmät puolet puhkeavat esiin.

Jossakin vaiheessa romaania oli koossa tuhatkunta liuskaa. Niinpä haastattelija kysäisi, miksi  painosta tuli vain 195-sivuinen kirja. Lyhyet tarinat ovat toki ominta Liksomia, mutta nyt kävi ilmi, että kustantajan suosituksesta hän oli poistanut koko sen osan, jossa kaikkea tapahtunutta katsottiin everstin vinkkelistä. Nauraen Rosa tokaisi, että siinä tarinassa ei kertaakaan mainittu everstinnaa. Tämän muistellessa elämäänsä viimeisenä (?) yönään vuoteessa lähes kaikki kietoutui everstiin. Viimein everstinnalle jopa kirkastuu alistamisen ja alistumisen riippuvuus toisistaan sekä se, miksi umpirakastunut ei kuule, ei näe vaaran merkkejä, vaikka kuinka varoitettaisiin.

Paljon oli puhetta myös meän kielen, Rosan äidinkielen, ilmaisuvoimasta. Siitä saatiin aito tuntuma, kun Rosa luki pari katkelmaa. Ensimmäinen niistä kuvaa koulutytön hurjaa hurmioitumista yksinään lettosuolla. Kohtaus löytyy romaanin alkusivuilta. Olin suunnittelut nappaavani voimallisen katkelman osaksi blogijuttuani. Jätän nappaamatta. Kyllä jokainen lukija huomaa sen itsekin. Toisena ääneen luettuna pätkänä kuultiin everstin ja everstinnan dialogia.


Suomalaiselle lukijalle Rosan kieli on huikeaa herkkua. Käännösten lukijat kuulemma saavat lukeakseen yleiskieliset tekstit. Meän kieltä ei edes yritetä imitoida käännöksissä.

Jännää oli kuulla, että seuraavaksi Rosa paneutuu kapitalismiin. Nyt kun hän on saanut valmiiksi omat urakkansa kommunismin (Hytti n:o 6) ja natsismin (Everstinna) tarkkailun ihmisyksilöiden elossa, on katsottava, missä kaikessa ja miten kapitalismin ote tuntuu.

Omasta lukukokemuksestani Everstinnan parissa sanon vain sen, että vietin järkyttäviä ja samalla jotenkin puhdistavia hetkiä tekstin parissa. Kaameistakaan asioista ei ole syytä vaieta. Ymmärrän kirjailijan kamppailut. Huikeaa, että hänen rohkeutensa on riittänyt kaikkeen kerrotuun ja vieteriä on piisannut tekstin hiomiseen vielä senkin jälkeen, kun isot poistot oli tehty. Tämmöistä sanantaitajaa kiitän lukijana. Ja tartun seuraavaksi Rosa Liksomin Reitariin!

Everstinnasta löytyy useita blogijuttuja ja arvosteluja. Tässä muutama osoite linkkeihin:
http://luminenomena.blogspot.fi/2017/09/rosa-liksom-everstinna.html
https://tuijata.wordpress.com/2017/09/23/rosa-liksom-everstinna/
http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2017/09/rosa-liksom-everstinna.html
http://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2398214