Näytetään tekstit, joissa on tunniste Far och son: en komedi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Far och son: en komedi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Donnerin Far och son, isän etsintää sukupolvesta toiseen


Hiljattain lahjaksi saatu Jörn Donnerin Suomi/Finland II Viimeinen taisto uudisti kiinnostuksen Donneriin. Niinpä ostin muutamalla eurolla Elisa Kirjasta e-version romaanista Far och son: en komedi (Wahlström et Widstrand 2015), kun tarjous ilmaantui sähköpostiini. Alunperin kirja ilmestyi 1984 ja sai Finlandia-palkinnon 1985. Totinen kansi on Daniel Bjugårdin käsialaa.

Tämä Donnerin teos on kuudes, itsenäinen osa Andersin suomenruotsalaisen yrittäjäsuvun vaiheita käsittelevään yksitoistaosaiseen romaanisarjaan.

Lukeminen otti alkuun koville. Alkusanoissa kirjoittaja myöntää otsikon johtavan harhaan, sillä hän ei tiennyt, mihin halusi suunnistaa. Valitako vuosi 1939 vai 1957 ja 1958? Myös Andersin suvun ja firman vaiheet 1920-luvulta asti päätyvät valokeilaan.
Nu hade jag tänkt ägna mig åt åren 1956 och 1957, men under denna tid var jag vuxen, halvvuxen, eller trodde mig vara vuxen. Jag har utomordentligt starka minnen från denna tid. Det hände mer än jag minns, och jag minns mer än jag vill skriva. Mina påhittade personer blandar blod med de verkliga.Jag skulle också kunna vara får till en del av de personer som levde och verkade på den tiden, även om sonen från år 1956 inte skulle dela faderns åsikter, och inte tro på hans handlingar. Men så är det ofta, och bör vara så. Blod och gener skapar inte trohet i tankar.Jag känner inte igen mig själv i vissa handlingar som jag gjorde då, och menar att det var en annan människa som handlade och tänkte. Åldersskillnaden mellan mig och mig är mer än tjugofem år. Järnhård konsekvens har varit mig främmande. Läs vad jag skriver om floderna, senare i berättelsen, och ni förstår kanske.
Lukiessa minua kiusasi toistuva merkintä "får" tarkoittamassa isää. Miksi kummassa moinen kirjoitusasu? Etsin selityksiä, turhaan.

Itse tarina haahuilee alkuun Helsingissä. Ollaan kustantaja Alfredin luoa, syödään rapuja. Kertojan haltuun joutuu puoliväkisin laatikollinen papereita, joihin hänen ei ole tarkoitus koskea. Mutta koskeepa kuitenkin ja tulee vedetyksi tutkimaan Jakob Andersin sekalaista "arkistoa". Samalla Donner koukuttaa romaaninsa lukijan miettimään, mistä on kysymys.

Jakob Anders on kirjoittanut romaanin intohimosta, rakkaudesta ja avioliitosta. Kyse on ollut myös isän etsimisestä, mikä vei Jakobin Wieniin, sillä isä Salomon Kröckel, hyvä uimari, on luultavasti hukkunut Tonavaan. Olosuhteet vaativat selvittämistä hautausmaakäynteineen. Niistä avautuu uusia, merkittäviä juonteita tarinaan.

Kaikkiaan 15 osuvasti otsikoitua lukua pitää moniaalle ulottuvan tarinan koossa, vaikka heilahtelee vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen. Kertoja ottaa kantaa suvun firmaan, oman aikansa politiikkaan, peilaa tarkkasilmäisesti menneiden vuosikymmenten yhteiskunnallisia virtauksia ja Jakobin sitoumuksia rahapulmineen. Lopulta päädytään takaisin vanhan Alfredin luo. Kehä umpeutuu.

Lukijana välillä uuvuin pitkiin lukuihin. Silti myönnän, että Far och son: en komedi on ällistyttävä ja voimallinen kokonaisuus, josta komediakaan ei puutu. Hankaluuksia ja samalla myös herkkuhetkiä tuotti kertojien vaihtelu. Välillä tuntui, kuin kahden kerroksen lisäksi esiin työntyisi kolmaskin taso. Jakobin romaaniksi tarkoittamasta käsikirjoituksesta tarina heilahtaa taidokkaasti 1980-luvulle, jolloin äänessä onkin Jörn Donner itse. Jakobin ja Jörnin vaiheissa hidaskin lukija havaitsee yhtäläisyyksiä. Isää etsitään, muuta löydetään etenkin matkoilta.  Naisten kanssa on työlästä. Jakobista on kuitenkin isäksi, sillä hän selviää hyvin poikansa (?) Gunnarin vaipanvaihdoista!

Berliini piirtyy tarkoin vedoin havaittavaksi, samoin Wien ja osin myös Lähi-Itä. Jakobin käsikirjoitus valaisee Loviisaa, samoin Helsingin niitä seutuja, jonne Jakob vetäytyy, kun avioliitto natisee. Miehestä itsestäänkin hahmottuu melko tarkka kuva, josta erottuu yhtenä olennaisena piirteenä alttius paeta hankalista tilanteista.

Jörn Donnerin ruotsi on niin sävykästä, että jouduin usein etsimään apua ilmaisista nettisanakirjoista. Niistä ei juuri apua saanut, paremminkin Googlesta. Urakka oli kuitenkin vaivan väärtti. Oli hienoa saada tuntumaa Jörn Donnerin miehuusvuosien kenties arvostetuimpaan proosateokseen.