Pimeää pakoon

Taapertelu täkäläisessä hämärässä katkeaa toviksi. Lähden näet viikoksi etelämmäs. Jos hyvin käy, siellä aurinko tuo helpotusta kaamoskärsimyksiin. Tänään tosin alkava sadekaan ei haitannut meitä kävelijöitä, kun oli vakaasti päätetty tehdä kelpo lenkki. Oivallisia reittejä löytyy. Kuvissa näkymiä Turun itälaidalta. 

Jylhän kallion takana kohisee moottoritie Helsingistä Turkuun. Jos pitäisi asua näillä kulmin, mökä haittaisi pahasti. Vaikka maisema näyttää ylen rauhaisalta, taukoamaton liikennemelu ottaa korviin. Kun puissa on taas ennen pitkää lehtiä, tilanne voi helpottua. Jopa lintujen viserrykset saattavat erottua.

  Sammalnäkymien ohi en päässyt tänäänkään. Vaikka mukana oli vain puhelin, sain sillä kelpo kuvia. Sumuisen kostea, sateinen sää näyttää virkistäneen kallion kasvuston vihreään hehkuun. Meheviltä näyttivät viime lauantaina mökkimaastonkin sammalet. Pörhistelkööt kaikki märästä pimeydestä nauttivat paksujen pilviverhojen alla - minä kaikkoan aurinkoon.

Sekaan vaan

Autoradiosta kuulin, että talven selkä olisi jo taittumassa näin Heikin päivänä, mitä kuitenkin epäilen. Aamu näet valkeni sankan lumipyryisenä. Tuntuu suorastaan siltä, että talvi vasta yrittelee tuloaan. Sankan sateen sekaan oli yrittäminen, koska torstaiseen tapaan minulla oli patikointitreffit. Tänään kierrettiin Turun itälaitoja, vuorotorstain Liedon maisemia.

Jos teiden liukkaudesta varoiteltuja autoilijoita liikkuikin harvakseltaan, niin aurauskalustoa pörräsi täydessä toimessa. Jalankulkijan oli hyvä kytätä pelastautumisreittiä pois auraajien tieltä. Jokunen pyöräilijäkin testaili tasapainoaan.

Ilman haavereita tunnin rundista selvittiin. Paikka paikoin jalankulkuväylät oli putsattu jopa ennen ajorataa. Ei siis mitään valittamisen aiheita, sillä pyry taukosi eikä kylmyys kiusannut. Kunpa nyt talvea piisaisi edes yli Paavon päivän (25.1.). Onhan sellaistakin perinnetietoa, että Paavosta se talven selkä taittuu. Taitaa tänä vuonna taittua myös muutaman Paavon toive isosta virasta.