On juhlittu tuoretta avioparia, Heidiä ja Ilkkaa, kahden suvun ja ystäväporukan voimin. Pari solmi avioliiton jo maanantaina 22.6. maistraatissa. Eilen liitto siunattiin Turun tuomiokirkossa. Kuvia otti moni. Ammattikuvaajan otoksista nähtäneen aikanaan valikoima kirkkotapahtumista alkaen. Yllä yksi illan mittaan syntynyt tilanne, jossa lähipiiri kutsuttiin ulos kuvauksia varten. Kun kaasot, aviopari ja bestman poseerasivat kuvaajalle, minä osallistuin vierestä Lumia-kameralla.
Morsiamen perheestä keskimmäinen tytär loistaa poissaolollaan tästä kuvasta. Hän on jo osa muita kokonaisuuksia, mikä ei näytä surettavan ainakaan vaimonsa (tyttäreni) selän takaa luuraavaa isäpappaa.
Sisällä Submarinan juhlasalissa nappasin näkymän lähisukulaisten pöydästä, jossa hääperheiden ainoana yhä elossa olevana isoäitinä itsekin istuin sulhasen enon, sedän, tädin ja ukin keskellä. Tulimme tutuiksi. Kaksi päivää sitten ukki menetti vaimonsa, mutta jaksoi silti kaikkien iloksi osallistua hääjuhlaan ja jopa pitää kauniin puheen.
Edellisen kuvan etualalla näkyvät morsiamen Otto-setä Ruotsista ja Ilkka-eno Turusta. Lähinnä morsiusparia kummankin vanhemmat. Viereisessä otoksessa näkyy Pia, Oton puoliso. Hänen kanssaan jutut jäivät kesken, mutta hymyileviä katseita tarjoilimme toisillemme pitkin iltaa. Pia on etevä käsityötaiteilija. Hän käyttää materiaalinaan nahkaa. Yksi teos löytyi paketoituna lahjapöydältä. Ennen paljastustilaisuutta arvailen, että paketista avautuu jokin seinälle ripustettava, yllättäviä yksityiskohtia sisältävä silmänilo.
Kun morsian ohi kulkiessaan moikkasi mummuaan, nappasin tilanteesta muistoksi kuvan. On helppo katsella toisiaan suopeasti, kun on paljon yhteistä. Hyvin tuttuja, jopa kavereita ollaan - ihan alusta alkaen!
Hauskoja hetkiä pitkin iltaa syntyi, kun moni puhkesi puhumaan. Kuvassa tilanne, jossa sulhasen espanjalaisen ystäväperheen edustaja muistelee yhteisiä aikoja melontaleireiltä Espanjassa. Sulhasen setä tulkkaa. Keskellä ison videokameransa kanssa Elias, pojantyttäreni poikakaveri, tallentaa tapahtumaa. Hän on jo melkoinen mestari kuvahommissa. Eliaksen valmis taidonnäyte nautittiin valkokankaalle heijastettuna koosteena hääparin vaiheista. Tohdin ennustaa, että tästä kuvataiturista kuullaan vielä isosti lisää.
Liitän mukaan juttuun vielä yhden kuvan hääjuhlasta, ainoan muhkeasta pitopöydästä ottamani. Kuvaa katsellessa mielessä pyörii perjantai-iltana kotona katsottu elokuva nimeltä
Ranskalainen illallinen (1987). Se tuli toiveuusintana Teemalta 2.4.2015, jolloin ymmärsin tallentaa herkun. Erityisen nautittavaksi elokuvan teki paitsi itse katsominen myös lauantaiaamuna pitkään jatkunut pohdinta elokuvasta. Jääköön toistamatta, mitä tuli puhutuksi, sillä löysin tästä
Karen Blixenin Babetten pidot -novelliin perustuvasta leffasta yhden verrattoman
kritiikin. Suosittelen lämpimästi lukemaan jutun ja katsomaan tanskalais-ranskalaisen
Gabriel Axelin tulkinnan novellista. Leffan lopulla katsojakin pääsee osalliseksi kuin pyhästä ehtoollisesta täydellisenä ranskalaisena illallisena. Sen kuninkaana pöydässä istuu koreassa puvussaan kenraali, joka tunnistaa kauan sitten nauttineensa samoja harvinaisia ruokalajeja pariisilaisessa
Café Anglais'ssa. Kenraalista mallia ottamalla muu pöytäseurue vapautuu pikku hiljaa myöntymään makunautinnoille. Kaunat ja katkeruus alkavat sulaa, hyvyys saa tilaa, olemassaolon ankeus väistyy.
Vaivoja säästämättä valmisteltu hääjuhla levitti sekin siinä määrin hyvää mieltä, että kaikki juhlassa koettu valaisee oloa kohottavina muistoina. Uusia tuttavuuksia, kenties jopa ystävyyksiä alkoi orastaa. Ilokseni yhä terveenä sain olla mukana ja tuntea kuuluvani yhä laajenevaan perhepiiriin. Kiitos!
