Turussa piipahdan tämän tästä senioritalossa nimeltä
Saga Kaskenniitty. Pikku hiljaa alkaa vahvistua ajatus siitä, että ennen pitkää voisi heivata ison omistusasunnon ja siirtyä hyyryläiseksi palvelujen äärelle. Eipä tarvitsisi kärvistellä tuulessa ja sateessa kotiovea aukoessa, kun hissuttelisi rollaattorinsa (?) kanssa lämmintä käytävää pitkin kotiin asti. Näin olen nähnyt monien tekevän, vaikka siitä rollaattoriin nojailusta olen ihmeissäni.
Ateriansa voisi joskus käydä syömässä alakerran ravintolassa, jos raha ei tekisi tiukkaa. Varsinainen ravintolan puoli on kuvasta näkymättömissä. Liikuntakykyisimmät istahtavatkin mielellään ikään kuin omiin oloihinsa viherkasvien katveeseen. Rehevät köynnökset ovat aitoja viiniviikunoita. Ne mokomat kasvavat vauhdikkaasti kuin Jaakko ja herneenvarsi -sadun köynnös.
Löytyypä A-siivestä myös veden solinaa. Istuinryhmiä löytyy tältäkin alueelta. Etenkin talvisaikaan voisi päästä mukavaan kesätunnelmaan kuljeskelemalla ympäriinsä vehreässä keitaassa.
Toisesta A-siiven laidasta löytyy lattiaa vaikka tanssimiseen. Useimmiten tuolirivit peittävät alueen, sillä ainakin hartaushetkiä pidetään tässä paikassa. Joskus taas siellä kuuluvat kuorot harjoittelevan. Biljardipöytä löytyy sekin, mutta hiukan etäämpänä ikkunoiden edessä.
Hulppeat ovat puitteet, mikä ei estä vinoilemisia. Olen nääs kuullut, että asuessa tuntuu kuin reissasi loistoristeilijällä kohti Tuonelaa. Ja kerroksethan aukeavat tarkkailuun Philadelphia-tyypin vankiloiden tapaan! Viime vuosien Kakola-kierroksilla satunnaiset kävijätkin ovat saaneet tuntumaa moiseen.
Mutta viimeistään asunnon ikkunoista aukeva näkymä hälventää synkät mietteet vankilasta. Hyvää on sekin, että omilla tolpillaan liikkuva pääsee talosta sutjakasti sekä isoon lähikauppaan että torille, kaikkien turkulaisten ikiomaan hermokeskukseen.
