Kuumat kemut

 Eilen lauantaina maistettiin sekä hellettä että kestitystä Samppalinnan mäellä Turussa. Taustalla kaikui kovaäänisestä kuulutuksia naapurimäeltä, jossa sijaitsee urheilupuisto. Jotkin kisat siellä oli meneillään. Meidän kokoontumisen aiheena oli se, että Ines-tyttönen täyttää 8.7.2026 kokonaisen vuoden, mutta juhlat on jo vietetty. Paikalle ilmaantuivat niin kummit, mummit, isomummut, vaarit, eno, täti ja myös yksi serkku sekä kaikki muut Ineksen vinkkelistä olennaiset ihmiset kuten oma äiti ja isä. Kaikkiaan isiä tai äitejä oli ristiin rastiin.

Uusien taloyhtiöiden keskeltä piharakennuksesta löytyvät sekä tilava sauna että kokoontumishuone jääkaappeineen. Paikka on asukkaiden varattavissa korvausta vastaan. Niinpä runsas ruokatarjoilu oli paahteelta suojassa, vaikka ulkona aterioitiin.

Isomummut viihtyivät varjossa. Runsas tarjoilu sivuutettiin, kun oli vastikään nautittu lounas Sagassa. Mutta kahvi makeine oheisineen toki maistui.

Lapsukaisille Mirva-mummi oli rahdannut päivänvarjonsa lisäkankaineen estämään kärventymistä. 

Jo pikkuisena ehtii tutustua kavereihin, kun vanhemmat pitävät huolen tapaamisista.

Mia-äidin itse leipomaa kermakakkua ja muutakin makeaa nautittiin sisällä. Kynttilä jäi sytyttämättä, sillä porukasta kukaan ei tupakoi eikä kotoa löytynyt tulitikkuja.

Kuvassa pojanpoikani ottama kuva minusta mummuna ja isomummuna Ineksen kanssa. Hymy kertoo, kuinka hyvilläni olen.

Varjoihin hankkiutuivat lopulta kaikki kuulostelemaan ja katselemaan lahjapöydän antimia. Äitinä Mia purki hiljalleen paketteja, luki kortteja ja tarjoili näkymiä hienoista kuvakirjoista. 

Tarjoilujen päätteeksi innostuttiin taputtamaan käsiä niin, että myös Ines tempautui mukaan. Hän oppi oitis, kuinka hauskaa on läpsyttää käsiä kaikki yhdessä. Tyttöpä aloitti pian ihan itse uuden taputuskierroksen.

Meitä oli matkassa kaksi isomummua, sillä Pirkko, miniän äiti, muutti Saga Kaskenniittyyn sopivasti perjantaina. Meidät sekä haettiin että palautettiin autokyydillä. Lyhyen matkan verran ehdittiin  pohdiskella, miltä tuntuisi olo 40 asteen kuumuudessa, kun jo 30 astetta otti voimille. 

Kauniit kiitokset järjestelyistä ja tarjoiluista. Suolaisia piirakoita oli valmistanut muun muassa miniä. Kedon kukkia oli poiminut pöydille joku Mian kavereista. Vaaseissa sojotti myös auringonkukkia sekä vaaleanpunainen pioni tuliaisena isomummuilta.

Kokoavaksi lopuksi liitän mukaan vielä poikani ottaman yhteiskuvan. Oli hienoa olla mukana nuoria ja vanhoja yhdistävässä tilaisuudessa.

Äitienpäivää klaanin voimin

Kuvasarja kertokoon eläväisistä tilanteista pihapiirissä, jonka laidoilta löytyy kummankin lapseni koti. Sinne ovat tottuneet tulemaan heidän lapsensa perheineen, kuten myös me isomummut. Minulla on ollut kiinnitys paikkaan 1940-luvun lopulta, jolloin sotainvalidi-isäni sai isohkon rintamiestontin. Sille lähes hartiapankkivoimin vanhempani rakensivat talon. Isän kuoltua 1982 äitini asui taloa yksin. Hänen toiveestaan ainoana perillisenä käynnistin tontin jakamisen kahtia. Posti toimitti perille kirjeen hyväksytystä asemakaavanmuutoksesta kaksi viikkoa äitini kuoleman jälkeen loppuvuodesta 1990. 

Olisi kokonaan oma juttunsa käydä läpi, kuinka talossa tuli tehdyksi iso remontti ja tytär perheineen muutti Helsingistä Turkuun ensin vuokralaisiksi, kunnes tytär ja vävy ostivat talon omakseen. Talo on sittemmin kokenut lisää muutoksia, mutta toimii yhä tyttären ja vävyn kotina. Tilaa on niin paljon, että parin omat tyttäret perheineen mahtuvat oleskelemaan myös yökylässä.

Pojan perheelle rakennettiin uusi talo ositetulle tontille. Se valmistui 1996.

Mitään raja-aitaa pihojen välillä ei ole. Viisi serkusta ovat tottuneet liikuskelemaan joka puolella. Niin tehtiin koko porukalla myös eilen. Enimmäkseen kuitenkin oltiin niin sanotun ylätalon pihalla, jonne vävy on äskettäin toteuttanut nuotiopaikan. Hän keksi ehdottaa yhteistä ulkoilmatapahtumaa äitienpäiväksi. Idea sai heti kannatusta. 

Kaasugrilliäkin tarvittiin, kun kypsät, maustetut ribsit kuumennettiin.

Lisävahvistus saatiin naapurin grillistä. Sisko ja sen veli hoitelevat paistamisia. Salaatit oli tehty valmiiksi alatalossa, vaikka kuvassa isäntä näyttää joutilaalta.

Ateriointia varten oli kannettu framille pöytä alapihalta.

Jossain välissä yksi isä ehti opastaa lapsia potkulaudalla ajeluun. Kaksi lautaa oli tarjolla, kiitos mofan.

***

Jälkiruoista vastasi Kirkkonummelta saapunut perhe, jonka äiti on ylätalon tyttäristä keskimmäinen.

Tarjolle ilmaantui myös vaahtokarkkeja paahdettavaksi ja nautittavaksi suklaan kanssa. Musta muovihanska kädessä kuuman hökötyksen keksien välissä pystyi viemään suuhunsa. Silti makeaa tahmaa levisi leualle ja sormiin – uusi makuelämys ainakin minulle. Jäi toiselta isomummulta kysymättä arvio tästä herkusta.

Hienosti hoituivat tarjoilut yhteistyönä ilman isomummujen panosta. Me vain istuimme ja nautimme. Tuota pikaa olemme myös naapureita, sillä miniän äiti Tampereelta muuttaa kesäkuussa asumaan Saga Kaskenniittyyn. 

Kööpenhaminaan ja Uppsalaan asettuneet klaanin jäsenet näyttäytynevät kesän mittaan kotimaassa ja samalla Sagassa moikkaamassa meitä isomummuja. 

"Älkää unohtako minua!", Border-vanhus tuntuu tuumailevan. Myös toinen hauva oli paikalla – liekanarussa. 

Kotiin palattua nostin laukusta esille kortteja, kuvasin ne ja lähetin lämpöiset kiitokset tekijöille vielä uudemman kerran. 

Huomaa vauvan jalkapohjien kuvat sydämessä. Kyseinen typykkä ihmettelee valokuvassa kukkia. Hänen syksyllä 10 vuotta täyttävä pikkuserkkunsa on askarrellut kukkakortin teksteineen. Samoin on tehnyt typykän äiti. Kummallekin lisäkiitos käsityötaidosta!

Amanda ja Alvar

 

Kuva paidasta todistakoon iloa seitsemännestä ja kahdeksannesta lapsenlapsenlapsesta. Näinä syysviikkoina pylvästelen sydämenkuvin. Samalla jaan muiston kahdesta nimiäisjuhlasta. Eilen kokoonnuttiin Naantaliin 8.7. syntyneen tyttövauvan äidinisän ja tämän Marja-vaimon kotiin. Vauvan äidinäiti Mirva, sisarukset, kummit, vauvan isän vanhemmat sekä kaksi isomummua olivat mukana juhlassa. Pitkään olen jo kuullut juttuja Ines-mummusta, runonlausujasta, enkä suotta. Hän tosiaan suoltaa lausuntataiteilijan ottein pitkiä pätkiä ohjelmistostaan, vaikka muistisairaus osallistuu esityksiin. Tämän mummun kunniaksi vauva sai ensimmäiseksi nimekseen Ines.

0

Tasapuolisuuden vuoksi toinen nimi haettiin isän puoleisesta suvusta. Homma ei kuulemma ratkennut helposti. Perheen ollessa Mirva-mummin kanssa matkalla yöjunassa kohti Sodankylää, Mirvan syntymäpaikkaa, vauvan äiti oli vaatinut miestään ilmoittamaan nimen.

 Mikä avuksi? Tekstiviesti Lissulle, isomummulle, tuotti tulosta sähköpostitse. Onneksi on tullut tehdyksi tutkimusta oman isäni suvusta. Siitä on tallessa paitsi A4-kokoinen painate myös PDF-tiedosto. Sen lähetin junassa nimiä aprikoiville. Myöhemmin vielä tohdin suoraan ehdottaa  Amandaa, oman isäni äitiä. Vastaukseksi sain, että nimi on selvillä, mutta paljastetaan vasta juhlassa. Tässä typykkä juhla-asussa:

Me saman pitkän pöydän ympärille kerääntyneet saimme alkajaisiksi arvata, mikä se nimi on. Meille jaettiin paperit ja kynät. Valmiiksi kirjoitettuna lapussa luki Ines allaan tyhjä tila, jossa vinkkinä yksi a. Ihme ja kumma - enin osa arvauksista osui Amandaan. Sepä se! Kovasti odotettu ja rakastettu tyttö sai mainiot nimet. Hyvältä tuntuu sekin, että Ineksen isän serkulla on tytär, jonka toinen nimi niin ikään on Amanda.

Sukuvihkoon on painettu kuvia. Ylle kopioin sen, jossa esiäiti-Amanda myhäilee ympärillään komea katras lapsia. Nykyihmistä mietityttää, kuinka hän kahdet kaksosetkin peräkkäin synnyttäneenä on selvinnyt. Kaikki seitsemän varttuivat aikuisiksi. Muistan kuulleeni, että eläinvälskärinä toiminut isä oli hyvä, osti muun muassa kenkiä lapsilleen sekä aikanaan hankki näille työpaikkoja. Tyttäristä toinen palveli herrasväellä Turussa, oppi keittotaitoja sekä päätyi hyviin naimisiin. Toinen pysyi Rymättylässä, hankkiutui ompeluoppiin ja sittemmin sukulaisten myötä pestattiin hoitamaan puhelinkeskusta. Moni pojista seilasi meriä renkiaikojen jälkeen.

Entä sitten Alvar?

Hän syntyi 13.8. ja on kokonimeltään Eerik Alvar, Fransin pikkuveli, ilman minkäänlaisia liittymiä kummankaan vanhemman sukuun. Tämän vauvan nimiä juhlittiin Kaarinassa viikkoa aiemmin kuin lapsen äidin serkkupojan tyttären. Itse saan komeilla isomummuna tätä nykyä isolle lastenlastenlasten joukolle.

Otaksun, että Alvar-nimi on tarttunut Paimiossa varttuneen vauvan isän korviin Alvar Aallosta. Sijaitseehan yksi Aallon kuuluisista luomuksista, parantola, juuri Paimiossa. Nätisti sointuvat nimet toisiinsa. Pikku särön tosin ensimmäisen nimen kaksi e:tä on aiheuttanut Uppsalaan perheensä kanssa asettuneen pojan tädin korviin. 

Amandalla ja Alvarilla, pikkuserkuksilla, on ikäeroa kuutisen viikkoa. Kumpikin sai syksyn tullen hauskat nimijuhlat sukulaisten ja kummien kesken.

Liitän mukaan keskimmäisen tyttärentyttären ottaman kuvan, jossa sekä tytär mummana että minä isomummuna hymyilemme onnellisina: kolme tyttärentytärtä puolisoineen ovat saaneet aikaan uutta elämää! Sillä suunnalla sarjat lienevät täydet. Mutta pojanpojalle ja hänen vaimolleen soisi lisää lapsia, samoin lapsikatraan alkua pojantyttärelle, joka täyttää 30 marraskuussa ja on äskettäin asettunut asumaan kelpo miehen kanssa. Hyvillä mielin kuuntelin uutista, että pariskunta sekä miehen vanhemmat ja kolme siskoa saapuvat Suomeen lokakuun lopulla. On kuulemma vuorattu mökki Kemiön suunnalta. Varsinainen asia on tavata meidän Niinan vanhemmat ja tutustua kiireettä. 

Pääsiäismeininkiä

Palmusunnuntaina liikkeelle lähti myös kuvan kaksikko. Isomummu pääsi osalliseksi somalla kuvalla. Pitkäperjantaiksi oli tiedossa oikea tapaaminen, kun Suomessa asuvaa sukua oli kutsuttu koolle juhlistamaan Hildan 4-vuotispäivää. Sitä vietettiin lahden länsirannalla jo 21.3.

Maissinaksuja oli varattu alle vuoden ikäiselle serkkupojalle. Hän saanee kakkua vasta omana syntymäpäivänään juhannuksena.

Olohuoneeseen olisi nippa nappa vielä mahtunut Kirkkonummella asuva perhe. Silloin serkuksia olisi ollut koolla viisi ja menoa monin verroin lisää. Kuvasta puuttuu muutama paikalla ollut. Sen verran liukkaasti porukka liikui, etten pysynyt tahdissa kännykkäni kanssa. Koirat näet vaativat huomiota nekin, samoin uudet karvaiset lelut.

Muuttoa valmistelevan kannalta olennaiseen puuhaan päästiin kakkukestien jälkeen, kun vanhin tyttärentytär saapui pakkaamaan Rosenthalin valkoisia astioita kotiin Ruotsiin vietäviksi. Upea Maria-serviisi tuli ostetuksi 1960-luvun puolivälissä Tukholmasta, kun asuimme siellä niin sanotun alkuperäisen perheen voimin runsaan vuoden. Astiasto on palvellut monet joulut, syntymäpäivät, rippijuhlat, lakkiaiset ja ristiäiset sekä kirjavan sarjan kekkereitä.

 Kuplamuoviin käärittyinä kaikki osat päätyivät nyt kahteen laatikkoon. Mutta kaappiin astiat sijoitetaan kuulemma vasta keittiöremontin jälkeen. Laseja jäi vielä muille jaettavaksi. En enää järjestä isoja kemuja ainakaan asunnossani, sillä Saga Kaskennittyssä on ravintola ja sen yhteydessä tilavahko kabinetti. Ehkä jo ensi jouluna nautimme siellä jonkin jouluaterioista sukulaisjoukolla.

Tänään lankalauantaina tuli nähdyksi myös yleisöryntäys Gigantissa, jonka edusta oli täynnä autoja heti kymmeneltä. Skanssin myymälästä oli tarkoitus hakea vain eräs pikku tarvike, mutta sinne tänne pyrähtelevät lapset ja aikuiset pysäyttivät kyselemään, miksi kaikki juoksevat. Oli kyseessä munajahti! Oma asia miltei unohtui toisten kiireitä katsellessa. Joku oli jo löytänyt isokokoisen munan ja kuulemma saanut tuotepalkinnon. Meiltä kahdelta vanhukselta puuttui intoa ryhtyä kilpasille, sillä kotona saa ryntäilemättä sekä suklaanamun että kahvia.