Kaikella rakkaudella ja muutakin mainittavaa

 

Onneksi tallensin Kotikatsomossa lähetetyn Matti Ijäksen ohjaaman Kaikella rakkaudella. Se näet häipyy tuota pikaa Yle Areenasta, mutta minulla se säilyy omissa tallennuksissani. Uusintojakin lienee yhä luvassa, koska itsekin nappasin aarteen ehkä kolmannesta uusinnasta. Edellistä  - vai ensiesitystä? - noin vuosi sitten referoi tarkasti Elokuvahömppää -bloggari ja liittää tekstiinsä runsaasti kuvia. Suosittelen. Jätän referoinnit ja esitän vain ison kiitokseni. Katselukokemus rinnastuu Rosa Liksomin ja Katja Ketun huimien proosateosten lukemiseen. Niiden häkellyttävät tapahtumat, kiehtovat henkilöhahmot, sävykäs kieli tuottivat lukiesssa vahvoja mielikuvia. Leffaa katsoessa ei tarvinnut kuvitella paikkoja eikä ihmisiä, vaan sai seurata kerrassaan häkellyttävän tarkkaa ja heittäytyvää näyttelemistä, säpäkkää dialogia, upeaa kuvausta, tragiikkaakin. Krista Kosonen, Sampo Sarkola ja Tommi Korpela ovat keskeisissä rooleissa. Muitakin, kuten kahta lasta, sopii kehua.

Kun leffa tuli viime sunnuntaina, Paavon-päivänä 25.1., minulla oli meneillään tuttu tammikuun tapaus: omat synttärini. Ei silloin leffoja katsella. Aikamoiset kekkerit syntyivät oman ison porukan voimin, vaikka ihan kaikki eivät olleet edes paikkakunnalla. Puheen pulinaa ja ääntä piisasi niin, että sai melkeinpä anella suunvuoroa.  Hauskutusta riitti myös yhteisen joulumatkan kuvista. Tässä yksi malliksi Kap Verden Sal-saaren suolavesialtaasta, jossa hetken kelluimme. Osa poppoosta kuikuili yhä rannalla kameran lauetessa.

Kun tämän viikon arkia on eletty jo kolmatta päivää, kannattaa mainita keskiviikkoinen käynti Turun maakunta-arkistossa. Sinne vie tieni usein, kunnes minut on riittävästi opastettu sukututkimuksen saloihin. Onnenkantamoisiakin on jo kohdalle osunut, sillä taannoin löytyi pitkään sukuja tutkinut samoilta apajilta. Niinpä sain käyttööni tiedot  hänen selvittämistään sukuhaaroista. Tänään tarjoilin vastavuoroisesti omia löytöjäni. 

Jonkin aikaan taidan nyt pärjätä omin nokkineni, sillä pääsen myös kotikoneelta digiarkistoihin. Etenkin Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen eli SSHY:n jäsenyys avaa väylän kelpo tietolähteisiin. Yhtä ja toista on kuitenkin yhä käytävä nuuskimassa maakaunta-arkistojen tapaisissa paikoissa. Kuvan otin hiljaisena iltapäivän hetkenä tutun arkiston avarasta salista, jonka oikeassa laidassa näkyy palvelutiski. Sen ääreltä työrupeama aina alkaa.