keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kaikella rakkaudella ja muutakin mainittavaa

 
Onneksi tallensin Kotikatsomossa lähetetyn Matti Ijäksen ohjaaman Kaikella rakkaudella. Se näet häipyy tuota pikaa Yle Areenasta, mutta minulla se säilyy omissa tallennuksissani. Uusintojakin lienee yhä luvassa, koska itsekin nappasin aarteen ehkä kolmannesta uusinnasta. Edellistä  - vai ensiesitystä? - noin vuosi sitten referoi tarkasti Elokuvahömppää -bloggari ja liittää tekstiinsä runsaasti kuvia. Suosittelen. Jätän referoinnit ja esitän vain ison kiitokseni. Katselukokemus rinnastuu Rosa Liksomin ja Katja Ketun huimien proosateosten lukemiseen. Niiden häkellyttävät tapahtumat, kiehtovat henkilöhahmot, sävykäs kieli tuottivat lukiesssa vahvoja mielikuvia. Leffaa katsoessa ei tarvinnut kuvitella paikkoja eikä ihmisiä, vaan sai seurata kerrassaan häkellyttävän tarkkaa ja heittäytyvää näyttelemistä, säpäkkää dialogia, upeaa kuvausta, tragiikkaakin. Krista Kosonen, Sampo Sarkola ja Tommi Korpela ovat keskeisissä rooleissa. Muitakin, kuten kahta lasta, sopii kehua.

Kun leffa tuli viime sunnuntaina, Paavon-päivänä 25.1., minulla oli meneillään tuttu tammikuun tapaus: omat synttärini. Ei silloin leffoja katsella. Aikamoiset kekkerit syntyivät oman ison porukan voimin, vaikka ihan kaikki eivät olleet edes paikkakunnalla. Puheen pulinaa ja ääntä piisasi niin, että sai melkeinpä anella suunvuoroa.  Hauskutusta riitti myös yhteisen joulumatkan kuvista. Tässä yksi malliksi Kap Verden Sal-saaren suolavesialtaasta, jossa hetken kelluimme. Osa poppoosta kuikuili yhä rannalla kameran lauetessa.


Kun tämän viikon arkia on eletty jo kolmatta päivää, kannattaa mainita keskiviikkoinen käynti Turun maakunta-arkistossa. Sinne vie tieni usein, kunnes minut on riittävästi opastettu sukututkimuksen saloihin. Onnenkantamoisiakin on jo kohdalle osunut, sillä taannoin löytyi pitkään sukuja tutkinut samoilta apajilta. Niinpä sain käyttööni tiedot  hänen selvittämistään sukuhaaroista. Tänään tarjoilin vastavuoroisesti omia löytöjäni. 

Jonkin aikaan taidan nyt pärjätä omin nokkineni, sillä pääsen myös kotikoneelta digiarkistoihin. Etenkin Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen eli SSHY:n jäsenyys avaa väylän kelpo tietolähteisiin. Yhtä ja toista on kuitenkin yhä käytävä nuuskimassa maakaunta-arkistojen tapaisissa paikoissa. Kuvan otin hiljaisena iltapäivän hetkenä tutun arkiston avarasta salista, jonka oikeassa laidassa näkyy palvelutiski. Sen ääreltä työrupeama aina alkaa.


7 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Kaikella rakkaudella nähty ja tykätty. Myöhäiset onnittelut! Toivottavasti yhä antavat onnea ja iloa! Sukukokouksissa käyn, sukututkimus vierasta. Varmaan mielenkiintoista.

Lissu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lissu kirjoitti...

Kiitos onnitteluista.

ketjukolaaja kirjoitti...

Onneksi olkoon! Ja monia armorikkaita vuosia!

Minulta se nyt lipsahti tuo elokuva katsomatta. Sunnuntait ovat aika hankalia elokuvankatselupäiviä. Teemalta tulee kuudelta klassikkoelokuva, Femmallta yhdeksältä usein joku hyvä kuva ja sitten on tosiaan nuo kotikatsomotkin vielä. Ne on tosin uusintana maanantaina. Niin ja nukkuakin pitäisi noitten työssäkävijöitten. Meillä taisi viime sunnuntai sujua muissa merkeissä, ei ehditty kuville.

Olen minäkin aikoinaan tehnyt sukututkimusta omasta suvusta. Nyt on ollut sen suhteen hiljaisempaa.

Lissu kirjoitti...

Kiitos onnentoivotuksista. Kivalta tuntuu iän karttuminenkin, kun se ei pahasti rasita ihan vielä.

Eikä noista leffojen katsomista kannata aina piitata .Niitähän riittää. Hyvä puuhata useimmiten ihan muuta.

vanski kirjoitti...

Lipsahti ohi , mutta ainahan sitä ONNEA tarvitaan ! Mielenkiintoisen ja ison urakan olet ottanut ,kun sukututkimusta jatkat ! Minne asti olet jo päässyt ja onko tullut vastaan kummajaisia ? Onnea vielä....

Lissu kirjoitti...

Sukututkimus on ISO HOMMA. Saa nähdä, mihin ajaudun, kun eilenkään en jaksanut tarttua koko puuhaan, vaan rupesin katsomaan leffaa...

Kunpa löytyisikin kummajaisia, mutta kun löytyy pelkkiä nimiä syntymä- ja usein myös kuolinaikoineen.