Vanhojen humua

Illan tullen porhalsin Turun Logomoon, hyvästä syystä: pojantytär oli kutsunut koulunsa vanhojen tanssimista ihastelemaan. Siellä se nuorin lapsenlapsikin esitti vanhaa muiden mukana. Täydestä meni punaisessa puvussaan.

Ennen tanssien alkua oli varattuna aikaa ja tilaa upeuksien kuvaamiseen. Toinen toistaan säteilevämpiä kaunottaria ja uljaampia nuorukaisia hännystakeissaan poseerasi yhä uudestaan, kunnes päästiin varsinaiseen asiaan, tanssimiseen.

 Pojantyttärellä kavaljeerinsa kanssa oli kunnia marssia ensimmäisenä oikealta tulevana parina tanssilattialle.

 Jumppamaikat ja musiikin ope soittotaitoisten oppilaiden kanssa olivat taas kerran opastaneet ison liudan nuoria perinteisten tanssien pariin. Tahdissa pysyttiin. Mutta vasta sitten irtosi kunnolla, kun päästiin diskovirityksiin. Silloin musiikkikin tuli levyltä.

Ennen viimeistä valssia kotiväki pääsi hetkeksi pyörähtelemään oman nuorensa kanssa, samoin muu yleisö. Mutta tästä sadusta oli irtauduttava jo kuudelta, sillä vanhoilla oli tulenpalava kiire vaihtaa hepenet sellaisiin tamineisiin, joissa pärjää laivaristeilyllä. Ja satamaan piti ennättää jo kahdeksaksi.

Hankalissa kuvausoloissa napsin muutaman kymmentä kuvaa, ja sain niistä rajamaalla sekä valotusta ja väritasapainoa korjailemalla hyvän satsin ihan katselukelpoisia otoksia. Sarja on jo nähtävissä verkossa, niin kuin varmaan monen muun kameraansa ahkerasti käyttäneen aikaansaannokset.

Koreat karkelot

Abien penkkaririeha on tuttu jo vuosikymmenten takaa, mutta vanhojen päivää en muista vietetyn 50-luvulla, vaikka se tuntuu sittemmin muuttuneen yhtä selvästi traditioksi kuin penkkarit ikään. Tänä vuonna pääsin lähietäisyydeltä ihailemaan akateemisen tardition mukaista ja muutakin tanssahtelua, kun sain oikein kutsun näytökseen, jonka Turun Luostarivuoren "wanhat" lukiolaiset - mukana nuorin tyttärentytär - eilen tarjosivat Samppalinnan palloiluhallissa. 

Musiikin lehtorin johtama orkesteri osasi asiansa. Soittajina toimi neljä viulistia, kaksi huilistia sekä käyrätorven soittaja, rumpali, sellisti, pianisti, kitaristi ja basisti. Ryhmissä oli liikunnan lehtorin opastamina opeteltu poloneesia, franseesia, mignonia, cicapoota, pas de espangnea, krakowiakia, pas de quatreeta ja wieninvalssia. Hauskaa oli katsella myös sitä, kun vanhemmat pääsivät tanssittamaan lastaan. Sitten seurasi vielä lambert walkia, tangoa oikein ruusujen kera sekä kolmen tanssikurssiryhmän omat esitykset ennen grand square -kävelyä ja päätösvalssia. Sekään ei ihan vielä lopettanut juhlaa, sillä yleisöä kutsuttiin mukaan lattialle panemaan jalalla koreasti. Siinä vaiheessa tämä isoäiti keräsi palttoonsa ynnä kameransa ja poistui. 

Minulle rakas neito tanssi itse tekemässään iltapuvussa, mikä on huojentava juttu kaiken kalliin koreuden keskellä. Oheen liitetty kuva ei kumminkaan ole esimerkkinä siskosten ompelutaidosta, vaan kuva antaa aihetta pohtia, millä toimin hämärissä oloissa saisi käsivaralla kuvat tarkoiksi. En vielä osaa hommaa, kun 80 otoksesta tuskin 50 on edes joten kuten kelvollisia.