sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Intoilijan matkassa


Kesken sukututkimuksen raportointia ostin e-versiona Panu Rajalan Finlandia-palkinnon saajaksi ehdolle asetetun Intoilijan (2015) ja lähes saman tien aloin lukea sitä. Omassa hommassa on meneillään viikon odottelu ennen vedoksen saamista tarkistettavaksi. Niinpä oli aikaa tarttua valokuvistaan kuuluisaan I. K. Inhaan, oikealta nimeltään Konrad Into Nyströmiin, sellaisena kuin hän näyttäytyy Panu Rajalan kirjan sivuilla.

Olen huomannut, että teoksen ympärille kehkeytyi kohu. Siihen Rajala itsekin viittaa muun muassa nettipäiväkirjassaan. Joku radioon haastateltu lukija puolestaan pohti, miksei Rajala pätevävänä elämäkerturina ollut ryhtynyt juhlistamaan Inhan 150-vuotissyntymää elämäkerralla, vaan laati kohteesta romaanin. Syitä en tiedä. Lähteistä tosin selviää, että melko äskettäin Inhasta on julkaistu elämäkerta tekijänä Aamu Nyström, Inhan sukulainen. Sitä paitsi myös Panu Rajalan nykyinen vaimo, Marja Norha, kuuluu Nyströmin sukukuntaan. Aihetta on siis ollut kylliksi tarttua poikkeuksellisen sukulaisen elämänvaiheisiin niin, että miehen elämä ja olemus eroavat tavanomaisesta. Kirjan luettuani pidän romaanimuotoa oivallisena ratkaisuna, sillä romaani sallii muun muassa viljellä kieltä yhtä sävykkäästi kuin Inha itse alkuperäisissä teksteissään.

Paljon muun ohessa romaania lukiessa pääsee mukaan Inhan uskomattomille polkupyörämatkoille. Niitä hän teki pitkin poikin Suomea ja yhtä lailla Euroopan teille, kunnes väsyi polkemiseen. Huimalta tuntui lukea, kuinka tämä kameroista, polkupyöristä ja muista teknisistä laitteista perillä ollut oman tiensä kulkija hankki jopa moottoripyörän:

Väsyin polkemiseen, myin vanhan pyöräni ja ostin tuliterän välkkyvän moottoripyörän – Indian Prince! Loistopeli, sylinterit, tilavuus, kulutus – viis niistä! Hän on viimeinen rakkauteni, siniverinen. Voimani riittävät polkaisemaan, ja se alkaa päristä kuin tuhat vihaista ampiaista. Sillä kiidän hullun lailla pöliseviä teitä pohjoiseen, ohi Tuusulan, ohi Keravan, halki vanhan Hämeenlinnan – henkäisen torilla, tuolla Seurahuone, tuolla lyseo, tuossa kirkko – kaikki paikallaan – jatkan ohi Parolan, ohi Toijalan, Pälkäneellä yltä päältä pölyssä ja Viinikan kirkolle, Tammerkosken yli siltaa myöten, siihen veistää kaiteelle joku Väinö jähmeitä ihmishahmoja, yksi on jo näytteillä, mitä noistakin tulee, Halonenkin maalaa elävämpiä – päristelen Pispalan viertä, silmään heleää Pyhäjärveä saarineen ja syvänsinistä Näsijärven selkää – mutkaisia maantietä Pinsiön kuivalle kankaalle – ja huimasti laskien Sasin ahdetta alas – koko kansallinen maisema järvenselkineen, kaukometsineen avautuu Mahnalanselälle päin – herrajumala, kuinka tämä maa voi olla kaunis ja kuinka pienen murtosaarekkeen siitä olen saanut vangituksi negatiiveilleni, kiitos näistä näkymistä, Taivaan Taiteilija! (s. 322)

Inhan elämän kapeutuessa kapeutumistaan lukija osallistuu totisena hänen kohtaloonsa. Pohdinpa sitäkin, olisiko Inhasta ollut aviomieheksi niille neitosille, joita hän tuli kosiskelleeksi, tuloksetta. Inhan ikätoverit, nuo suomalaiset kuuluisuudet Jean Sibeliuksesta Pekka Haloseen, Eero Järnefeltistä Juhani Ahoon, perustivat perheen, kykenivät seuraelämään, näkyivät ja kuuluivat. Inha ei osannut pitää puoliaan, jäi yksin, erakoitui, vaikka omat veljet auttoivat.

Intoilija tarjoaa syvällisen, eloisan kuvan yhdestä 1900-luvun alkuvuosikymmenten originellista merkkihenkilöstä. Osaltaan myös Finlandia-ehdokkuus ja kohu kirjan ympärillä ovat vahvistaneet Inhan  pysymistä suomalaisten muistissa. Hyvä niin!

5 kommenttia:

  1. Oliko tämä jo kuudes Panu Rajalan kirja, josta olet kirjoittanut? Harmi, ettei löytänyt vaimoa tämä IK. Kyllä vaimo on miehellä hyvä olemassa, vaikka sitten joku kuva jostain toisesta pitäjästä jäisi ottamattakin.

    VastaaPoista
  2. Kokemuksen ääni kuuluu lujasta kannanotostasi. Hankalaksi tosiaan meni poikamies-Inhan elämä.
    Vapauttaan mies vannoi vaalivansa. Miten siihen kuvioon olisi vaimo asettunut?

    Rajalan tekstiä huomaan itsekin lukeneeni paljon. Olen jo riittävän vanha nauttimaan elämäkerroista. Ja niitä Rajala on tuottanut solkenaan. Toki muittenkin kirjoittamia osuu hollille aika ajoin, onneksi.

    VastaaPoista
  3. Tilattu on ja toivottavasti saan sen joululukemiseksi , sillä minä olen Inhan SUURI ihailija ! Hänen valokuvansa ovat vertaansa vailla ja hän kuvaa niin kauniisti kaikkea , mitä linssin läpi näkyy .Ilman Rajalan kirjaakin Inha säilyisi kansakunnan muistissa , ainakin niin kauan kuin kellään on edes hiukan esteettistä silmää kauniille...hyvä , että tykkäsit , minäkin aion tykätä , vaikka en Rajalan fani olekaan .

    VastaaPoista
  4. Luettava on jahka kerkiin! On monta hyvää kirjaa odottamassa lukijaa. Eräs tuttavani kierteli ja kuvasi Inhan maisemia Paanajärvellä ja niistä oli näyttely, missä olivat Inhan alkuperäiset kuvat ja nämä uudet värikuvat samoista maisemista.

    VastaaPoista
  5. Itseluottamusta piisasi tutullasi, kun rohkeni asettaa kuvansa näytteille rinnan Inhan otosten kanssa.

    VastaaPoista