torstai 21. kesäkuuta 2018

Arvokkuudestaan huolehtiva hovimestari



Lähes yhdeksän tuntia vierähti kuunnellessa äänikirjana Tammen kustantamaa Kazuo Ishiguron Pitkän päivän iltaa (1989/2017). Sekä Helene Bützowin suomennos että ääneen tulkinta siitä ovat niin vangitsevia, etten malttanut irrottaa nappeja korvista kuin hetkittäin. Kerronta etenee rauhallisesti hengittäen ja tarjoaa vähäisin äänenpainon muutoksin ironisia pilkahduksia. Henkilöhahmot, maisemat ja interiöörit kasvavat näköhavainnoiksi.

Ostin MP3-äänitteen vajaalla kympillä jo helmikuussa edullisena tarjouksena. Harvoin rahalleen saa yhtä huikean vastineen. Komea on kirjan esittelykin Elisa Kirjan sivulla:


Kazuo Ishiguro on nykykirjallisuuden elävä klassikko. Hänen romaaninsa Pitkän päivän ilta (1989) ja Ole luonani aina (2005) ovat niitä harvinaisia teoksia, jotka puhuttavat sekä tarinaltaan että kerronnaltaan. Kirjat tunnetaan myös poikkeuksellisen onnistuneista filmatisoinneista.
Englannissa kasvanut Ishiguro on käsitellyt mieluusti brittiläisen luokkayhteiskunnan kätkettyjä kerroksia. Hänen uusin romaaninsa Haudattu jättiläinen on nähty allegoriaksi brittiläisyydestä valikoivana historian unohtamisena.
Siihen yksimielisyys kirjan tarkoituksesta loppuukin.
  

Tässä vielä yksi linkki, joka vie erään lukupiirin havaintoihin Pitkän päivän illasta. Ja tässä toinen linkki, jossa Hannu Salmi luo tarkkoja pikasilmäyksiä elokuvaan.

Ei kommentteja: