Jotunia uudelleen - oman muistamisen onnahtelu mietityttää

Muutamien kesäiltojen iloksi on nautittu mökillä Maria Jotunia Yle Areenasta. Kerrassaan herkullista kuultavaa!
Tässä linkki esittelyteksteineen:

Maria Jotuni: Arkielämää

Äänikirja

Yhdenpäivänromaani, joka kuvaa suurella lämmöllä maalaisyhteisön elämää. Jotunin Arkielämää oli edellä aikaansa, sillä yhdenpäivänromaanit tulivat yleisiksi vasta vuosikymmen myöhemmin. Jotunin teoksessa lukijan eteen piirtyy värikäs kuva maalaisyhteisöstä, jossa on hulluutta ja viisautta, rakkautta ja rakkaudettomuutta. Arkielämää ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1909. Lukijana on Esko Salervo.

Ties kuinka monta kymmentä vuotta sitten tiedän lukeneeni Arkielämää-romaanin, vaikken siitä juuri mitään muistanut. On vissi ero ottaa vastaan tekstiä korvillaan kuin silmillään. Näin yritän itselleni selitellä unohdusta. Väkevä kuuntelukokemus avasi lisäpolkuja lukemisille, sillä etsin kirjastosta luettavaksi Maria Jotunin elämäkerran. Sellaisen, vieläpä hyvin laajan on tehnyt kirjailijan pojanpoika Kari Tarkiainen: Maria Jotuni Vain ymmärrys ja hymy. Kustantaja Musarum minister, Helsinki. Kirjapaino Greif, Tartu 2013. Etukansi Tiiu Pirsko. Grafiikka, taitto ja kuvat Helina Tamman.

Työläämpää on päästä jyvälle siitä, miksi Kari Tarkiaisen isoäidistään kirjoittama elämäkerta oli minulta päässyt unohtumaan. Olen näet lukenut 534-sivuisen teoksen lähes tuoreeltaan, koska siitä löytyy 21.3.2014 päivätty oma blogijuttunikin otsikolla Maria Jotunin taival kirjailijaksi. 

Uusi lukeminen ehti pitkälle, ennen kuin tajusin, mitä olin tekemässä. Monet kovin tutun tuntuiset seikat olivat jo ihmetyttäneet, sillä en saanut päähäni, mistä moisen tiedon olin napannut. No, elämäkerrastapa hyvinkin! Teos säväyttää yhä, sillä en lopettanut lukemista, vaikka huomasin kertaamisen. Päinvastoin, tikutan tekstiä tarkasti. Sitä piisaa vielä noin 150 sivua. Seuraavaksi edessä on pääluvusta V Lohduttomat vanhuusvuodet alaluku Huojuvan talon juuret ja perusajatus. Odotan uusia lukuhetkiä. Uteliaisuuden myötä tunnen myös jonkinlaisia tirkistelijän pistoksia itsessäni.

Kari Tarkiainen on paitsi historiantutkija ja arkistomies myös eläytyvä kaunokirjallisuuden tulkitsija. Hänen tavattoman huolellisesti dokumentoimansa elämäkertatiedot ja niiden kytkeminen osuvin kohdin teostulkintoihin vakuuttavat lukijan luottamaan tekstiin. Se on tarkkaa ja tiheää. Erityisen antoisia ovat pohdiskelut ihmisten välisistä suhteista ja varsinkin avioliitoista. Maria Jotuni kirjoittaa novelleissa liian pitkästä avioliitosta, mikä lienee suora viittaus hänen yhä riitaisemmaksi ja kolkommaksi muotoutuneeseen elämäänsä äkkipikaisen Viljo Tarkiaisen puolisona. Sairaalloisen mustasukkainen Maria Jotuni sinnitteli puhumattomana pitkiä aikoja. Hän eristäytyi omiin oloihinsa ja ajatuksiinsa, joi ylenmäärin kahvia ja tupakoi, mikä vääjäämättä heikensi hänen terveyttään. Läheistensä asemesta hän kiinnittyi esineisiin, joita haali ympärilleen.

Elämäkerturin mukaan postuumisti julkaistu romaani Huojuva talo peilaa Maria Jotunin omia kokemuksia väkivaltaisten kohtausten osapuolena. Hänen kehittelemänsä pahan miehen ja kotityrannin hahmo viitannee jossain määrin omaan aviomieheen. Muitakin esikuvia tunnetaan, kuten Marian isoisä Kuopiosta.

 Hesarissa 29.12.2013 Pekka Tarkka otsikoi arvostelunsa elämäkerrasta näillä sanoin:

Huojuva talo perustuu ehkä tositapahtumiin, paljastaa Maria Jotunin elämäkerta. Maria Jotunin suvun ristiriidat jatkuvat kolmanteen polveen

Tarkan mukaan

Perhetaustan tunteminen on Maria Jotunin myöhäistuotannon avaimia. "Pahan miehen" hahmo hallitsee yksinvaltiaana Jotunin onnettoman ajan teoksia. Kysymys ei ole kuitenkaan vain aviopuolisosta vaan Jotunin loppuelämän päähänpinttymästä, jolla oli myös aatehistoriallisia tekijöitä.

Pyytämättä silmien eteen nousee kammottavia näkymiä romaanin TV-sovituksesta, jossa Kari Heiskanen esittää Eero Markkua ja Sara Paavolainen hänen nujerrettua vaimoaan Leaa.

Kuinka loitolle Maria Jotuni häipyikään alkukautensa aurinkoisista tunnelmista, joista lukijat ja kuuntelijat voivat yhä nauttia ensimmäisten teosten myötä! Niitä ovat novellikokoelmat Suhteita, Rakkautta ja kolmentena romaani Arkielämää. Jos vieterissäni riittää puhtia, luen vielä myös nuo lyhyet kirjailijan nuoruuden aikaiset teokset. Näytelmistä en tällä erää piittaa.