Rakkaudella, Vincent
Kesäherkkuna Ylen kautta oli 14.7. katsottavissa ja tallennettavissa Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin elokuva Rakkaudella, Vincent (Loving Vincent, Britannia/Puola 2017) Sama leffa oli ollut tarjolla myös vuosi sitten. Silloin en sitä huomannut.
Helteisenä torstaina, jolloin jaksoi painua ulos vain aamulla varhain ja illalla myöhään, tartuin kokeeksi tallenteeseen ja kas, silmäni levisivät! Pääsin pian jyvälle, mitä tarkoittaa animaation toteutus elinaikanaan torjutun Vincent van Goghin maalausten tyyliin. Kuvat hämmästyttävät upeudellaan myös osana elokuvaa, samoin niiden tekemiseen tarvittu valtava työmäärä. Katsoessa tuntee kylpevänsä maalauksissa.
Yksinkertainen juoni sitoo pohtimaan melko ohuesti paitsi taiteilijan elämää myös hänen arvoituksellista kuolemaansa vain 37-vuotiaana.
Armand Roulin, postimiehen poika, lähtee vastentahtoisesti viemään van Goghin viimeistä kirjettä tämän veljelle, Theo van Goghille. Vastaanottajaa ei löydy. Pian selviää, että myös Theo on kuollut. Mitä tehdä?
Kirjeenkantaja tietää, että Vincent on tappanut itsensä. Herää kysymys, olisiko joku muu sittenkin ampunut taidemaalaria vatsaan.
Kukin Vincentin tuntenut tarjoaa omia tulkintojaan, kun Armand käy heitä jututtamassa. Selvä vastaus ei ota löytyäkseen. Teokset puhuvat, sillä Vincent oli maalannut kuvia paitsi maisemista myös tarinan ihmisistä.
Avainhenkilöitä on Armandin lisäksi lääkäri Paul Gachet, jolle Armand lopulta sujauttaa kirjeen toimitettavaksi Theo van Goghin leskelle, sillä myös veli oli ehtinyt kuolla.
Elokuvaa katsellessa napsin joitakin kuvia ja rajasin niistä turhat osat pois. Muistaakseni seuravan kuvan mieshahmo on kalastaja, jonka läheisyydessä Vincent työskenteli. Miehellä oli hyviä muistoja maalarista.
Vasta aikuisiällä, lähes 30-vuotiaana, maalaamaan ryhtynyt Vincent esiintyy elokuvassa piirroshahmona, joka lapsena jäi alati paitsi vanhempien hyväksyntää.
Ulkona maalaavaa miestä kiusataan. Tiedossa on myös hänen tuhoisa riitansa Paul Gauguinin kanssa ja päätymisensä mielisairaalaan tohtori Gachetin hoiviin. Henkilöhistoriasta tutut yksityiskohdat luontuvat kerrottaviksi maalausten kautta, sillä niitä on runsaasti hänen viimeisiltä ajoiltaan Auversissa.
Kuvakerronnaltaan poikkeuksellisiin elokuviin kuuluu myös Kwaidan - kauhun kasvot (1964). Yle Teema tarjosi sen joulun aikoihin 2020, jolloin katsoin leffan ja kirjoitin tämän blogijutun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti