Kameran kautta katsottuja

Lämpöisenä lauantaiaamuna, kun taivas tarjoili pehmoista utupilvien suodattamaa valoa, otin pitkästä aikaa ison Nikonin esille ja lähdin katsastamaan, mitä kuvattavaa heinäkuinen mökipiha tarjoaa. Tarkoitus oli kerrata niitä kameran asetuksia, joilla kasvin tausta jää epätarkaksi. Ensimmäisessä otoksessa purppuraheisiangervon oksa kukkanuppuineen panee arvailemaan, mihin tarkensin. Ei ihan onnistunut tämä otos.

Ilmasipulin kukinto oli tässä se, johon tähtäsin. Pahaksi onneksi kuvasta uupuu metsälude, jonka suotta hätistin nauttimasta siitepölyateriaa. Aika mukavasti tulos silti vastaa pyrkimyksiä.

Tätäkin heilimöivän heinän kuvaa katselen mielikseni. Tiukasti raajaamalla kuvasta tuli sopivan pieni blogitarkoituksiin.

Uljaita päivänliljoja pihassa kukkii monella lohkolla. Käpristyneet terälehdet näkyvät tähtäyksessäni selvästi vasta nyt, kun niitä pystyy katsomaan muusta ympäristöstä eristettyinä. Tuleepa kukoistuksen hetkellisyys samalla havaittavaksi.

Särkynytsydän uupuu sekin pian kukkimisestaan. Parissa viikossa se kellastuu ja nuutuu niin, että tarhuri ottaa ja leikkaa sen. Ei hätää, lähellä kohoilee jo myöhäisen kesän kukkija, joka vähin erin valtaa paikan ja kerää katseet.

Pari päivää sitten avautui ensimmäinen lumpeen kukka. Aamu oli jo pitkällä, kun kamerani kanssa ihailin yhtä kukkayksilöä. Tällaiselta se näytti koko komeudessaan. Pari kolme muutakin lummetta availi umppujaan aamuhämärän hälvettyä. Lisää hehkeitä kukintoja ilmaantuu, kun nuppuja yltää pintaan. Niitä kehittyy lähes syksyyn asti, jos oikein muistan viime kesältä. Kaunista kesää piisaa vielä...

Kukkakuvia ansarin suojissa

Ruissalossa toimii Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Sinne kelpaa poiketa kuvaamaan kukkaloistoa, kun ulkona tienposkissa ei vielä pilkota ainoatakaan leskenlehden keltaista kukkaa. Sisältä trooppisesta lämmöstä löytyi heti kuvattavaa. Tämä helakka kaunotar, jonka tarkka nimi jäi katsomatta, ojenteli terälehtiään kohti aurinkoa jättiläislumpeiden vieressä.

Kameralla ihanuuksia tallentavien lisäksi kasvit tarjosivat aiheita akvarelli- ja pastellitöihin. Turun sunnuntaimaalareita näet työskenteli kukin omassa paikassaan eri kasvihuoneissa. Heillä oli meneillään kurssi.  Ohjaaja kiersi tarjoamassa apuaan ja arvioitaan niille, joiden työ oli jo pitkällä. Sain luvan napata kuvan tästä akvarellista. Näkyipä kasvihuoneiden tuntumassa myös Mika Kaurismäen filmiryhmää. Tiettävästi tekeillä on hänen Kuningatar Kristiina -elokuvansa.

Trooppisen huoneen kuuman kosteuden perään pääsi nauttimaan subtrooppisesta ilmanalasta. Tämmöisen hapsukukan muistan joltakin ulkomaanmatkalta. Nyt kuva kukasta on tallessa tiedostoissani, vaikkakin nimettömänä.

Melko viileässä huoneessa kukkivat punaiset magnoliat runsaina isossa puussa.  Puun vierestä työntyi valoa kohti nuori kasvi, jonka hempeä kukka vetosi niin, että kuvakin onnistui ensi yrittämällä.

 Muotojen ja värien runsaus lumosi tänään enemmän kuin kasvien nimet tai ominaisuudet. Nikon D90 on ollut liian pitkään vähällä käytöllä, mutta kevään edetessä on tarkoitus virkistyä taas kuvaamaan. Kamerasta olisi mukava saada kelpo kaveri niin, että uskaltaisi paitsi kokeilla, mihin se pystyy, myös koetella itseään. Aika näyttää, kuinka onnistun.


Loppukuva olkoon itsellenikin passeli muistutus, mihin kamera pystyy, kun asetukset ovat kohdallaan ja käsi on pysynyt vakaana. Siinä aamen tämän päivän kameranpuuhille.