Koulukaveruus voimissaan

Kuvan porukasta muutama jaksaa yhä tavata kavereita Turun Suomalaisen Yhteiskoulun siltä luokalta, jolta moni kuvan nuorista pääsi ylioppilaaksi 1959. Vahvistuksia nykyisiin lounaskemuihin on saatu sekä rinnakkaisluokalta että puolisoilta. Kaikki kynnelle kykenevät on aina toivotettu tervetulleiksi sinne, missä milloinkin on kokoonnuttu.

Sama kuva kiersi lokakuun viimeisenä torstaina Oobu-ravintolan pöydässä lounasta odoteltaessa. Pinnisteltiin muinaisten neljäsluokkalaisten tunnistamiseksi. Aika moni on jo peruuttamattomasti poissa joukosta. Viimeisimpänä on lehdestä luettu eturivissä keskellä istuvan kuolinilmoitus.

Meissä oli aikoinaan puhtia. Omin nokin järjestettiin kerran reissu Lahteen MM-hiihtoihin ja saatiin kouluun palattua satikutia opettajilta. Muistan olleeni mukana hommaamassa linja-autokyytiä. Myös naamiaiset hoidettiin ilman koulun väliin tuloa. Muutama tyttö näet voimisteli Riennon joukkueessa, mikä auttoi kerhohuoneen varaamisessa. 

***

Penkkariajeluun oli sonnustauduttu lämpimästi. Molemmat iloiset velikullat ovat niitä, joita ei voi enää tavata.

Kerran saatiin kutsu tulla Tuusulaan. Siellä meitä odotti käynti sekä Lottamuseossa että Halosenniemellä ja Ainolassa, josta kuva. Hautausmaalla hiljennyttiin muistelemaan Seppo Alajaa, luokkakaveria ja pappia, joka menehtyi Virossa työskennellessään.

Retken kruunasi vierailu kutsun esittäneen Terttu-emännän kotona Järvenpäässä.

Juhlittu on monesti. Tässä kuvassa kukitettuina kaksi porukan "nuorisoon" kuuluvaa eli 1941 syntynyttä. Muiden syntymävuosi on ollut 1940 tai jokin vielä aiempi.

Oli kyse viiden kukalla merkatun nuorisolaisen syntymäpäivien noteeraamisesta. Se hoitui retkellä Sauvoon, josta aikoinaan tuli lukioon tietty kopla plakkarissaan pitkä saksa. Se oli meidän luokan juttu. 

Kemut järjesti savusaunoineen kaikkineen kuvassa vasemmalla viittova Ari. Vieressä maljaa pitelee Juhani.

Ja olinhan siellä minäkin, kukka rinnassa.

Yksi monista juhlista vietettiin Naantalissa heinäkuun alussa Tuulan syntymäpäivänä. Sairautensa vuoksi hän on ollut poissa jo monista tapaamista, mutta kuvassa Tuula näkyy parhaimmillaan.

Entäs sitten kaikki reissut Uuteenkaupunkiin Crusell-viikon Lyhtyjen yöhön! Yhteiseksi iloksi osoittautui kahden luokkakaverin naimakauppa ja heidän asettumisensa Uudenkaupungin Balsaborgiin. Sinne mentiin nauttimaan niin seurustelusta, isäntäparin järjestämästä ohjelmasta, musiikista, piknikistä Lyhtyjen yössä kuin kenkien ostamisesta Alisenkadun kuuluisasta kaupasta.

Tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä linkki vuosien varrella koetuista Uusikaupunki-retkistä

Tapoihin kuuluu noteerata ylioppilaaksi tulon 50-vuotisuutta. Valmistelut olivat kolmen luokan yhteisponnistus keväällä 2009. Monivaiheisen päivän iltajuhlan kuuluisin  esiintyjä löytyi omasta takaa: Sirkka-Liisa Sass. Kuvassa hän resitoi itse kirjoittamaansa kronikkaa vierellään luokkakaveri Riitta. 

Sirkka-Liisan kesyttömiä lauluja käytiin kuuntelemassa myös Helsingin Kapsäkki-teatterissa. Niiltä reissuilta mukaan tarttui hänen CD-levyjään. Näin pyhäinpäivänä muistelen Sirkka-Liisan myötä kaikkia muita porukasta poistuneita.

Kaupunkielämää Turussa

 

Tänään askelet veivät uudesta kodista parin kilometrin päähän Turun keskustaan. Ostin kengät ja piipahdin nauttimaan appelsiinimehua yhteen torikahviloista. Hyörinää maltoin seurata vain tovin, sillä lähellä kukkamyyjät houkuttelivat katsastamaan, mitä kaikkea on tarjolla.

Pitkästä aikaa en tarttunut yhteenkään kasviin, sillä suojaamaton parvekkeeni voi edelleen olla liian kylmä kesäkukille. Katsotaan, jospa kesäkuussa innostuisin hankkimaan kaiteeseen pari pitkulaista istutusastiaa ja kumpaankin kaunista katsottavaa.

Kaupunkielämä kiehtoo Liedon vuosien jälkeen, ainakin vielä. Vanhastaan tuttu on Läntisen rantakadun tienoo kahvilapöytineen. Asuinhan lähettyvillä kuusi vuotta Kangasalta syntymäkaupunkiin tultuani. Paljon tuli silloin kävellyksi jokivarren reittejä. Tätä nykyä paremminkin Kaskenahteen itäisellä puolella, lapsuusaikaisilla kotikonnuilla Ispoisissa päin. Kouluvuosina jokirannassa istuskeltiin, kun päivään ilmaantui joskus hyppytunteja.

 Kahvilan sivuitse suunnistin tärkeään kohtaamispaikkaan Oobuun. Sinne meitä vanhoja luokkakavereita kokoontui lounaalle, kuten on tullut tavaksi joka kuukauden viimeisenä torstaina klo 13 jossakin Bassin talon ravintolassa.

Yksi porukasta tunnusti täyttäneensä kymmenittäin vuosia. Siitä ilosta pääsimme osallisiksi sankarin tarjottua kuohujuomaa koko pöytäkunnalle. Paikalle ehti kaikkiaan 11, kaksi Helsingistä asti.

Ylhäisesti Mannerheim tarkkaili ateriaansa nauttivia vanhoja kaveruksia, 1950-luvun oppikoululaisia.  Mietimme, mitä nykyiset parikymppiset tuumaisivat mahtimiehen kuvasta. Vissiin sentään tuntisivat. 

Herkkuruokaa nautin peräti liikelounaan malliin, sillä viikon päästä torstaina on sovittu sinetöitäväksi lukaalini ja autotallini kauppa Nordean konttorissa läheisen kauppatorin varrella. Keskiviikkona vielä katsastan entisen kauniin ja tilavan kotini Liedossa, kun siellä ammattilainen tekee loppusiivouksen. 

Pikku hiljaa iso muuttomyllerrys tavaroiden jakeluineen päättyy. On aika siirtyä uuteen vaiheeseen ja ruveta jossain määrin osallistumaan Saga-yhteisön tapahtumiin. Parissa konsertissa olen jo ollut kuulolla. Lisäksi liityin ruotsinkerhoon, joka tosin ensi viikon jälkeen jää kesätauolle. Uimassa ja vesijumpassa käyntejä jatkan mielihyvin. Ties mitä muuta passelia vielä mahtuu viikkoihini. 

Syksyn tullen jatkamme lounastapaamisia siten, että syyskuun lopun torstaina tutustumme yhteisvoimin Sagan monipuoliseen lounaaseen. Varaan ateriointia varten kabinetin, mutta noutopöydästä kukin hakee ruokansa normaaliin 12,70 euron hintaan. Sagan asukkaana minulle kuuluu lounas osana  palvelupakettiani.

Viileitä päiviä luvassa, mikä sopii vallan hyvin varsinkin ulkosalla liikkuessa. Kiinnostavaa tuta, mikä kesästä tulee. Eskoiseni syntyessä 1961 helmikuun lopulla kesän ainoat lämpimät päivät hujahtivat ohi toukokuussa. Kaiken kesää sitten satoi satamistaan. Vauvaa oli puettava lämpimästi, minkä hyvin muistan. 

Kuinkahan perhepiirin uusimman tulokkaan syntymän aikaan juhannuksen tienoilla riittää lämpöä ilman paksuja vaatteita? Nykyisin kaiketi liika lämpö osana ilmastouhkia on se vaara, jota eniten pelätään.