keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Hiihtelen hankia hiljalleen


Voisin jatkaa laulun sanoin, että hiihtelen siskojen kanssa, jos vain olisi siskoja. Mutta kun ei ole siskoa, ei veljeä eikä hiihtointoista tuttuakaan, niin aloitin myöhäisen hiihtokauteni yksin. Reitti vei Liedon kirkolta Vierunkosken kautta Vääntelän koskelle ja sieltä Saviojan uomalle.

Läpi talven sulana virtaava Vierun koski pakottaa siirtymään jokiuomasta rannalle. Ränstyneen myllyvanhuksen ohi on rakennettu melojia varten sillan tapaisia. Samaisista rakennelmista on apua myös hiihtäjille.


Hankalimmassa paikassa moni varmaan nappaa sukset kainaloon, mutta ihmeekseni pääsin väljemmälle väylälle sukset jalassa hissukseen sujuttelemalla.

Kaksi tuntia nautiskelin auringosta ja puhtaista hangista. Niin näkyivät tehneen myös moottorikelkkailijat, joiden melkeinpä hurmoksellisen kiehkuraisia jälkiä näkyi jokitörmillä.Vissiin puuterilumi on innostanut päristelijöitä siinä kuin mutkamäessä viihtyviä yhä uusiin pyörteilyihin. Onneksi vain jäljet näkyivät, sillä iso osa iltapäivän nautinnoista oli lähes rikkumaton hiljaisuus.

Kesän mittaan tuli kierrellyksi pyörällä sen verran laajoja reittejä kotikunnassa, että tiesin jo, mitä mistäkin päin löytyy. Niinpä rohkenin jatkaa Vääntelän koskelta moottorikelkan jäljissä Saviojalle ja sitä pitkin takaisin kotinurkille. Osuin ensi yrittämällä nousemaan jokiuomasta paikassa, josta näkyi kaukana pellon takana tuttuja Vierun puiston omakotitaloja. Niiden lomitse pääsin kotiin, kun suostuin lipsuttelemaan autotien laitaa. Katsoin samalla valmiiksi toisen reitin, etten enää suotta suksi teitä pitkin, kun palaan Saviojan maisemiin hiihtämään.

5 kommenttia:

mondo kirjoitti...

Kai se on sitten pakko ne sukset ja monot hankkia, kun se on noin hienoa =)

tuulikki kirjoitti...

Lempilajini hienoina talvipäivinä! Pääsen suksille aivan portaitten edestä ja reittejä on mitä valita: hienoja latukoneella tehtyjä latuja, puuterilunta ja joen ja meren jäitä. Hesassa on monia mahdollisuuksia.

tuulikki kirjoitti...

Lempilajini hienoina talvipäivinä! Pääsen suoraan portaitten edestä hiihtämään. On mistä valita: hienoja latukoneella tehtyjä latuja, puuterilunta ja joen ja meren jäitä. Hesassa on monia mahdollisuuksia.

Lissu kirjoitti...

Kyllä tosiaan noissa oloissa hiihto maistuu. Kunpa täälläkin olisi latukoneella ajettuja latuja muuallakin kuin Parmanharjussa. Sinne olisi ensin ajettava autolla, samaten Saukonojan koululle, josta alkaisi 10 km:n hyvälatuinen reitti. En tykkää autoilla hiihtämään. Ilmankos hiihdon aloitus viivästyi, tietysti myös pakkasten takia. Huomenna kanniskelen suksiani sen verran, että löydän uudestaan Saviojalle johtavan reitin alkuun, olkoon vaikka pelkkä moottorikelkan ura.

vanski kirjoitti...

Voi että näytti iiiiiihanalta ! Umpihanki ja puuteria ...