torstai 8. marraskuuta 2018

Iltasatuja aikuiselle

Vuosikymmeniä sitten kuvittelin lukevani maailmankirjallisuudesta vaikka mitä, jopa Marcel Proustin erikoislaatuisen romaanin Kadonnutta aikaa etsimässä. Se ilmestyi suomeksi 1968 Pirkko Peltosen ja Helvi Nurmisen kääntämänä. Kolmas painos, pehmeäkantinen Delfiinikirja, on vuodelta 1975. Ihmeekseni se löytyy yhä kirjahyllystä. Muut osat puuttuvat, joten ne ovat jääneet ostamatta.

Kymmenosaisen teossarjan ensimmäisen osan Swannin tie, Combray, olen alkulehdellä kirjannut nimiini 1982. Tiedä sitten, milloin olen ruvennut lukemaan. Homma ei näytä innostaneen riittävästi, koska lukeminen on pysähtynyt sivulle 78, merkkinä sivun taitettu kulma. Kesken jättäminen on vaivannut. Ilmankos panin merkille, että jättiteos on ollut tarjolla ääneen luettuna Yleisradiossa jo koko viime vuoden. Itse hyppäsin kyytiin vasta tänä syksynä, kun muutenkin innostuin podcasteista ja YLE Areenan tarjonnasta.

Radio 1:n vakituinen kuuntelija olen ollut jo pitkään. Siltä kanavalta Proust on ollut kuultavissa noin kahdeksanminuuttisina katkelmina määräaikoihin. Areena ja podcastit ovat vapauttaneet kuuntelemaan juuri silloin, kun itselle parhaiten sopii. Minulle se hetki on omassa sängyssä iltapuhteella. Ja ah, mitä herkkuja olenkaan saanut nauttia tabletti korvan lähettyvillä!


Erja Manto, Radioteatterista tuttu, on minulle olennainen osa Proustin tekstiä. Ihmeeltä tuntuu, kuinka ääninäyttelijä onnistuu taikomaan pitkistä, etten sanoisi luikertelevista virkkeistä nautittavan aistimusvoimaisia kuvia kuuntelijan tajuntaan. Olisiko peräti niin, että vasta Manton tavalla ääneen tarjoiltuna Proustin tekstin kaikki nyanssit voivat siirtyä ihmiseltä toiselle? En niinkään seuraa, mistä on puhe, vaan sitä, miten asia ilmaistaan. Tarkkuus osoittautuu suorastaan kielen juhlaksi.

Menossa on toinen osa, jossa aiheena on Swannin rakkaus. Swannin tien olen jo kuunnellut, suurimmaksi osaksi. Usein näet nukahdan toviksi kesken kuuntelemisen. Silti jatkan sessioita Erja Manton ja Marcel Proustin seurassa iltaisin enkä suuremmin varmistele, että pysyisin hereillä. Joskus kertaan muutaman pätkän, jos huomaan sen tarpeelliseksi itse tarinan kannalta. Katkelmasta toiseen siirryttäessä erottuu vähäinen tauko, mikä ei haittaa kuuntelua lainkaan. Keskeyttäminenkin käy helposti, samoin jatkaminen.


Linkki vie Raimo Honkasen kuviin ja kattavaan selvitykseen Proustin romaanista kirjasarjana. Tässä vielä toinen linkki Radion lukupiiriin, aiheena siinäkin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaani.

Minulle riittää Proustissa Manton lukemia "iltasatuja" näillä näkymin koko talveksi. Tällä kertaa en sovinnolla jätä hommaa kesken.

2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Radion lukupiiri....miten kaiken ennättää....kiehtoisi kyllä...

Lissu kirjoitti...

Ihme ja kumma, ettet yökyöpelinä ole löytänyt radion upeita ohjelmia. Minulle ne avautuivat iPadin myötä. Vehje on käden ulottuvilla yöpöydällä, josta sitä on helppo tyyräillä. En enää lue illalla sängyssä, vaan nautin milloin mistäkin Ylen ohjelmasta.