Pikku pakkasessa vietetään Turussa Paavon-päivää. Liedosta käsin tasan 16 vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen juttuni Akanvirtaa-blogissa. Nimi liittyy Aurajokea vastavirtaan kulkemiseen, sillä olin muuttanut Turusta jokirannan paraatipaikalta ylävirtaan Liedon keskustaan. Nimen keksi tuttu mies, jonka ehdotuksesta olin jo julkaissut päivän kuvia Näin jokirannassa -blogissa. Yhdessä ideoitiin ryhmäblogia kirjoittajina sanavalmiita naisia, entisiä työtovereita. Nimen oli määrä tarkoittaa paitsi jokiuoman vastavirtaan syntyviä pyörteitä myös luonnehtia tekijäporukkaa. Pian kävi selväksi, että ryhmän asemesta oli yritettävä toteuttaa juttuja yksin. Olihan jo saatu aikaan hyvä nimi!
Pikku hiljaa blogi virkistyi. Aiheita alkoi pursuta, kun tuli hankituksi mökki. Tässä yksi kiva muisto ajalta, jolloin vielä viriteltiin innostuneina milloin mitäkin. Tästä puolestaan pääsee jyvälle, kuinka helpottuneina kymmenen vuotta myöhemmin poistuttiin mökkimaisemista.
Aiheissa ovat usein painottuneet kirjat ja elokuvat. Yksi suurenmoisia lukuelämyksiä on ollut Makiokan sisarukset. Heidän parissaan vietetyistä hetkistä ilmestyi ainakin tämä, tämä, tämä ja tämä juttu. Alkuvuosien juttuja on ollut hankala etsiä, koska en osannut listata niihin evästeitä kuin satunnaisesti.
Leffat ovat toinen intohimoni. Ylitse monen muun listassani nousee saksalainen sarja Kotiseutu I-III. Se kattaa kokonaisen vuosisadan Saksan vaiheita Simonin perheen kautta tarkasteltuna. Neljättä osaa on odotettu, turhaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Edgar Reitzin on kai ollut pakko luovuttaa enemmät suurhankkeet. Omastakin kokemuksesta tiedän, mitä iän karttuminen tarkoittaa. Onhan tänään 85-vuotispäiväni!
Perheen ja suvun tapahtumat toistuvat Akanvirrassa. Esimerkkejä tarjoaa tämä, tämä ja tämä linkki.
Paljon on ilmestynyt juttuja teatteriesityksistä, näyttelyistä ja reissuista. Tätä nykyä vähemmässä määrin liikahdan mukavasta tuolistani kotoani, jossa telkkari tarjoilee elämyksiä ylen määrin. Eilen kuuntelin radion sinfoniaorkesterin kevätkauden avauskonsertin. Toki osallistun asuinyhteisöni Saga Kaskenniityn tapahtumiin silloin tällöin, kuten jäljet Akanvirrassa paljastavat.
Puhelin kilahtelee käteni ulottuvilla yhtenään merkiksi onnitteluviesteistä. Kaikista kiitän paitsi henkilökohtaisesti myös tällä netistä poimitulla kukkakimpulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti