Haahuilin taannoin kirjakaupassa ja kas – käsi nappasi ja oitis ostin Olli Jalosen tuoreen romaanin Puhdas viiruinen elämä (Otava 2026, 318 sivua). Lähes kaikki hänen 18 romaaniaan olen lukenut sekä blogijutun kirjoittanut tässä, tässä, tässä ja tässä.
Jalosen kotikaupunki Hämeenlinna ehti tulla minullekin tutuksi viimeisinä työvuosinani 2000-luvun taitteessa. Osaan yhä sijoittaa karttaan romaanin paikannimistä Rinkelinmäen, Myllymäen, Poltinahon, Hätilän, Luolajan ja Rengon. Ne kaikki taisivat olla maalaiskuntaa kirjan tapahtuma-aikoihin 16.6.1914–18.8.1929. Silloin elivät nuoruuttaan Jalosen isän ja äidin puoleiset isovanhemmat, joille kirja on omistettu. Mutta lapsenlapselleen heistä kukaan ei ollut kertonut omista varhaisista vuosistaan Hämeenlinnan seudulla. Oli siis selvitettävä taustoja.
SANOJA PAPERILLA -alkuluvussa on tarjolla faktaa puhumalla minuista, joita maailma on täynnä. Heitä on teokseen valikoitunut kaksitoista: Kerttu (s. 1901), Kalle (s. 1900), Kallen isä August Ruuskanen (s. 1872), Kusti Lehtonen (s. 1890), Aino Lehtonen (s. 1890), Musu-Pekka (1882), Viktori (s. 1900), Viktorin isä Antti Appelgren (s. 1873), Mikku (s. 1900), Urho (s. 1899), Setälä (s. 1898), Suolahti (s. 1873) ja muita samalta seudulta. Poimin heidät näkösälle, koska lukiessa en pysynyt selvillä, kenen ajatuksiin ja kokemuksiin kulloinkin tulin kutsutuksi otsikoimattomissa tekstipaloissa. Kyllä kyytiin aina pääsi, kunhan malttoi edetä hosumatta. Teksti tulee teokseksi uudelleenkirjoittamisen jokakertaisten valintojen kautta. Voisikohan kerrontatapaa kuvata immersiiviseksi? Vastaavanlaisen tuntuman teokseen olen saanut joskus nykyaikaisessa taidenäyttelyssä solahtamalla osaksi esitettyä maailmaa.
I jakso on saanut otsikokseen Saman seudun ihmisten asioita 10-luvun puolivälistä eteenpäin. Näyttämöllä pääsee ääneen tyttö, jonka tajuan pian Kertuksi. Hän pohtii omaa sänkipäistä tilaansa täikuurin jäljiltä ja kantaa huolta pikkusiskostaan Kielosta. Tämä on puhdas ja viaton, turvaa isosiskoon. Äiti on kuollut. Kerttu kannustaa Kieloa etsimään itse Kissiä, vaikka ujous lamaa. Naapureilta kysymällä Kielo lopulta onnistuu löytämään karkulaisen, mikä on voitto myös Kertulle.
Kerttu rohkaistuu kuuntelemaan omaa haluaan nähdä hevosia. Niitä myydään aidatulla kentällä, lassilla, jonne oli ollut pakko mennä muitten lähelle jo edellisenä kesänä. Matkalla oli saanut itkeä silmät päästään, kun äidin sairasvuoteen laidalla ei voinut muuta kuin luvata pitää huolta Kielosta.
Kerta kerralta on lassille tuleminen helpompaa koska alan oppia tavat enkä pelkää.
Näin Kerttu kouluttaa itseään aikuisten tavoille muiden samanikäisten kirmaillessa naattaa toistensa perässä toripäivinä.
Kerronnan katkaisee kolme dokumenttia:
Teos tulevasta sodasta, Sodan vaikutus Suomeen ja Eteenpäin! Rauhallisesti!
Pastorinkanslia tarjoaa näyttämön kohtaukselle, jossa virkarouva kysyy tulijan asiaa. Kusti Lehtonen on näet päätellyt ajan ilmiöiden vaativan hautapaikan varaamista. Se onnistuu. Seuraa pitkä dialogi oman vaimon, Ainon, kanssa. Huumori pyrkii esiin, kun muurari pohtii työkalujen hankkimista. Voisi sitten itse nakutella nimet hautakiveen... Aamulla varhain Kusti vielä ahertaa haudan kuoppaa myöten kuntoon ja kokee kummia. Kuulen Jalosen hiljaisen hyrinän kuvauksen taustalla.
Sitten esille pääsee Musu-Pekka poikia partiotoimintaan ohjaamassa ja eri kieliin opastamassa. Hänen vetonaulansa on jatkokertomuksena luettu seikkailukertomus. Käy ilmi, ettei varsinkaan Kaarlo eli Kalle saisi äitinsä mielestä osallistua Musu-Pekan kerhoihin, koska kenraalikuvernööri on semmoiset kieltänyt. Isä sallii.
Kuningaspalloa pelataan santakuopalla. Sitäkään ei Kallen äiti suvaitse. Isä pelastaa tiukaksi äityneen tilanteen ehdottamalla pojalle yhdessä ongelle lähtemistä. Reissulla apteekkari-isä opastaa poikaansa myös kasvien tunnistamisessa.
Meillä on pelkkää urakkaa ja koulua käyvillä on lomaa ja tekevät töitä jos haluavat tehdä mutta meidän on pakko eikä vapaata ole kuin pyhä päivät jos niitäkään koska silloin kuuluu tehdä vähintään hellapuut ja saunapuut koska ne voi tehdä liiterissä piilossa etteivät naapurit näe että pyhänä tehdään.
Näin veljekset Usko ja Urho, isänsä hanslankarit, askeltavat osaksi tarinaa. Koulua on käyty vain pakollisen verran. Toimelias äiti on perheen miesten taustatukena.
Raittiusaate innostaa monia, etenkin Kallen äitiä. Tilaisuuksissa käydään juomassa mehua ja kuullaan Mikun äidin runonlausuntaa taiteellisin elkein. Mikku itse tarhaa pöllöjä, joille pyydystää hiiriä. Poikaporukalla käydään ihmeitä katsomassa. Kerttu kurkistelee häkkiaidan takaa, mutta karkaa tiehensä. Kalle juoksee perään. Siitä viriää romaania kannatteleva rakkaustarina.
Ensimmäisen jakson päätteeksi santakuopalla Kalle kerää keltakukkaisia koiruohoja isälleen, joutuu Kurosen ja Johanssonin kissantapponäytöksen todistajaksi, mikä jää itämään siemenenä tiettyyn tapahtumaan myöhemmin.
Kerttu pystyy niukin naukin huolehtimaan äitinsä hautaan naapurien avulla. Sataa lunta.
II jaksoon on merkitty otsikoksi Vuoden 18 niin sanottuja tapahtumia ja liitetty alkuun dokumentteja torakoiden hävittämisestä, hätäruuasta, suojeluskuntaan liittymisestä sekä työväen järjestyskaartien kokoamisesta. Ja sitten on vielä lehti-ilmoitus, joka sisältää salaviestin.
Jatkan vielä Jalosen tekstin perkaamista, jotta itse ymmärtäisin sitä nyansseja myöten.
Selvä se, että kansalaissodan rintamalinjat näkyvät teoksessa. Kertun huoli Kielon koulumatkoista helpottuu, kun koulut ajoittain suljetaan. Kerttu alkaa ymmärtää, mitä raha oikeasti on. Toviksi auttaa työ kaupunginsairaalassa.
Väkivaltaisuuksista kirjoitellaan kohujuttuja. Musu-Pekkaa kovistellaan epäiltynä valkoiseksi. Saaren pojat ja Ainon Tilda-sisko ovat liittyneet punaisiin. Aino murehtii lapsia ja epäilee Kustin päätyvän mukaan sellaiseen, mikä olisi perheelle tuhoksi. Tildan tuttuus auttaa Kertun uuden työn syrjään kenttäsairaalaan. Kielo jää Ainon hoiviin. Kerttu on 17. Ihmisiä ammutaan. Setälä retuuttaa Kerttua, komentaa polvilleen ja nyrhii puukolla tukkaa pois. Työ jää kesken, sillä Setälä komennetaan jonnekin muualle.
Kolme dokumenttia katkaisee kerronnan:
Julistus kansalle! Punaryssien teurastus Punaryssien ihmisteurastus
Kalle on kirjoittautunut suojeluskuntaan, kun isäkin on kehottanut. Hän selviää melko pitkään pysyttelemällä sivussa. Äiti on mennyt sanomaan Kaarlon ehkä saaneen keuhkotaudin. Tartuntavaara! Lopulta on mentävä mukaan.
Kusti käydään hakemassa kotoa ja viedään punavangiksi.
Viranomaisten ohjeita saksalaisten tulon ja punaisilta kerätyn sotasaaliin varalle luen dokumenttina.
Aino leikkaa sanomalehdistä talteen paloja, joita lähettää Selina-ystävälle Karjalaan. Paljoa ei uskalla itse kirjoittaa sensuurin pelossa.
Vaikka sota on jo ohi, Kalle päätyy partiotehtävään Kurosen ja Johansson porukassa. Ja kuinkas sitten käy? Tiheä kuvaus tapahtumasta viipyy pitkään mielessä. Kalle potee kauhukokemusta kauan.
Tässä vaiheessa sekä kerrontatekniikka että henkilöhahmot ovat niin tuttuja, että lukeminen sujuu lähes ahmien. Tapahtumien pinnan alla väreilee se, miltä oikeasti tuntuu. Sankarihautajaisten kunniavartiossa liian isossa takissa Kalle kokee olevansa tyystin väärässä paikassa. Vain hän yksin tietää, mistä oikeasti on kyse. Kerttu osuu paikalle, kun tilanne alkaa olla ohi. Ja yhdessä lähdetään Rinkelinmäen päälle kävelemään. Ollaan jo aikuisia.
Elämä naksahtelee uusille urille, vaikka vankileireillä taudit niittävät satoa eikä sotavangeille saa tuoda ruokaa. Ruumiskirstuja mainostetaan. Sekä valkoinen että punainen vainaja tulevat mainituksi nimeltä.
III jakso on saanut otsikokseen:
Siitä mitä sitten sattui noin 20-luvun puoliväliin
Kalle potee kokemaansa pysyttelemällä näkymättömissä kotonaan. Kusti, ammattimuurari, saa kolmen vuoden vankeustuomion, jota ei panna toteen, ja jatkaa urakoitaan. Kansalaisluottamuksen menetys kuitenkin estää osallistumasta kunnallispolitiikkaan. Aino kelpaa ehdokkaaksi, mikä on jo sinänsä avaus. Muita naisia ei juuri ole ehdolla eikä Ainoakaan valita.
Kerttua ei huolita siivoojaksi kaupunginsairaalaan punaisten kenttäsairaalan jäljiltä.
Kaupunkiin pestataan raittiudenvalvoja mieluimmin raittiusseurasta tai työväenyhdistyksestä. Antti Appelgren on ensimmäinen. Isä kertoo asiasta pojalleen Viktorille. On kuunneltava vaivihkaa, mitä kieltolaista puhutaan ja missä liikkuu pimeitä pulloja. Isä toivoo pojasta apulaista itselleen.
Myös lähetyspiiri kokoaa ihmisiä.
Kalle tokenee jatkamaan lukion loppuun itseään paljon nuorempien joukossa. Saa Kielolta tietää, että Kerttu on muuttanut töihin Tampereelle ja asuu kortteerissa. Kalle päättää käydä katsomassa Kerttua, eikä suotta. Siskokset ovat loitontuneet toisistaan. Kerttu ei kuitenkaan luovu lupauksestaan auttaa Kieloa jatkamaan opintojaan lukion jälkeenkin. Siksi on raadettava kolmessa työssä.
Dokumentein lukijalle selviää, missä tunnelmissa Hämeenlinnan seudulla ihmiset elivät 1920-luvun puolimaissa.
Valtava muistojuhla – Murhattujen ja kaatuneitten patsas on paljastettu
Häväistys
Valkoroistot tuhotyössä hautausmaalla – joukkohaudan patsaskivet räjäytetty rikki
Kapinallispatsas räjäytetty kappaleiksi
Muistopatsaan tuhotyön tutkintaa ei jatketa
Muistokiviasiassa julistettu tuomiot
Appelgreneillä äiti vetoaa Viktoriin, että tämä puhuisi lyseon luonnontieteen kerhossa rauhoittavasti ja muistuttaisi Jumalan rakkaudesta, ettei enää mulkoiltaisi toisiaan. On herkkua lukea, mitä Viktor omassa päässään aprikoi.
Kalle opiskelee koneinsinööriksi Tampereella ja saa kanslistilta lapun kesken luennon: Kerttu Sonkeri on hengissä, mutta työtapaturman uhrina viety sairaalaan. Kalle ja Kerttu ovat asuneet yhdessä jo jonkin aikaa.
IV jakso kertoo:
Ja vielä vähän siitä mitä meille ja niille, melkein 30-luvun alkuun. Ei sen enempää.
Kalle rohkaistuu kolmannella vuosikurssilla kieltäytymään sankarihaudalle menosta ja saa siitä hyvästä kirjoittaa kymmenen kertaa tietyn sankarirunon säkeen. Hän oivaltaa, että opinahjosta on turha toivoa suositusta jatkaa Teknilliseen korkeakouluun. Sinne on yritettävä karsintakurssin kautta.
Kotipuolessa isän kanssa voi puhua Kertusta ja tämän päänsärystä. Isä antaa lääkettä sekä pojalleen että Kertulle. Jonkin ison asian Kalle selvittää itsensä kanssa kirjoittaessaan rangaistustaan.
Vielä pari dokumenttia on tarjolla:
Uhkaava auto-onnettomuus Luolajassa.
Suuri pirtutakavarikko Hämeenlinnassa.
Taksikuski Jalonen on jo aiemmin tiedetty pirtutrokariksi. Nyt haaviin tarttuu ihan muita. Sitten vielä armeijan eläinlääkäri Kaislan kirjoittamat pirtureseptit pullahtavat julkisuuteen. On aiheita pitää kokouksia ja päättää jopa raittiusvalvojan tehtävä. Sitten Appelgren nimitetään kaupungin tilien tarkastajaksi.
Kaikkien tutuiksi tulleiden henkilöiden elämä jatkuu. Kuhmut ja kolhut tuntuvat entistä vähemmän. Kalle ja Kerttu tietävät kuuluvansa toisilleen. Tarinan lopussa he istuvat Rinkelimäen korkealla kohdalla aivan reunalla, josta voisi pudota. Se kuva jää mieleen, kun suljen kirjan kahteen kertaan luettuna.
Pohdin yhä kirjan nimeä Puhdas viiruinen elämä. Minusta puhdas liittyy Kertun mielessä pikkusisko Kieloon, jonka elämää Kerttu turvaa melkeinpä enemmän kuin voi. Mihin tuo viiruinen viittaa? Naarmujako ovat vai mitä? Kielo näet hylkää seminaariopintonsa kesken kaiken ja lähtee jonkun miehen matkaan. Kerttua epäilyttää, eikä lukijalle selviä Kielon taipaleen jatko. Kielo kaihtaa isosiskoaan.
Jalosta paljon lukeneena arvostan hänen taitoaan ja herkkyyttään paneutua hyvin erilaisten henkilöhahmojen maailmoihin. Nyt lisämausteena on yhä pidemmälle viety henkilöhahmon ajatuksiin uppoutuva kertomistapa.
Pitkäperjantaita vietin käymällä romaania uudestaan läpi omaa blogijuttuani varten. Kiitos seurasta, Olli Jalonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti